S A K L

Maa- ja metsätalousministeriö antoi 30.12.2005 asetuksen "kalastuksen tahattomien valassaaliiden tarkkailusta". Asetuksen mukaan suomalaiset yli 15 metriset kalastusalukset ovat velvoitettuja ottamaan mukaansa kalastusmatkalle maa- ja metsätalousministeriön virkamiehen tekemään havaintoja sivusaaliina saatavista valaista. Käytännössä asetus koskee maamme troolarilaivastoa ja muutamaa eteläisellä Itämerellä kalastavaa turska-alusta.

Alustavassa maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosastolla tehdyssä selvityksessä Suomen tarkkailuohjelmaan tulee sisällyttää troolikalastus leveyspiirin 59 astetta 30’ pohjoispuolella 1.6.-30.9. sekä pohjaverkkokalastus (silmäkoko > 80 mm) koko Itämerellä kautta vuoden. Tarkkailijaohjelmat koskevat vain yli 15 metrin pituisia kalastusaluksia. Tarkkailupäivien määrä tulee olla 5 % alusten pyyntiponnistuksesta eli kalastuspäivistä. Troolarisegmentissä tämä merkitsee 56 tarkkailupäivää vuodessa ja turska-aluksilla seitsemää.

Tarkkailijaohjelmaan kuuluvan kalastusaluksen päällikkö on velvollinen päästämään alukselleen tarkkailijan ja tekemään tarkkailijan kanssa yhteistyötä. Tarkkailijalla tulee olla mahdollisuus päästä tarkkailun edellyttämiin tiloihin aluksessa, saada nähtäväkseen aluksen kalastusmatkaa koskevat kalastuspäiväkirjat ja tarkastella pyydysten ominaisuuksia ja saalista.

Suomen tarkkailijaohjelma kestää vuoden 2007 loppuun saakka. Määräaikaiset tarkkailijat (2 kpl) on suunniteltu palkattavaksi virkasuhteeseen maa- ja metsätalousministeriöön 15.2.2006 - 31.12.2007 sijoituspaikkana Turku ja Varsinais-Suomen TE-keskus.

Asetus on jatkoa ja yhteydessä EU:n aiemmin tekemään päätökseen kieltää ajoverkkokalastus vuoteen 2008 mennessä koko Itämeren alueella, mukaan lukien siis myös Suomenlahti, Saaristomeri ja Pohjanlahti. Kielto koskee niin lohen kuin siian ja silakankin ajoverkkokalastusta. Päätöksellä pyritään estämään valaiden joutuminen kalastuksen sivusaaliiksi.

Suomen Ammattikalastajaliitto ry pitää koko Itämerta koskevaa ajoverkkokalastuskieltoa järjettömänä. Tässä EU:n päätöksentekojärjestelmä ei ole pystynyt huomioimaan faktoja kalastusalueiden ja kalastusvälineiden suhteen. On vaikea kuvitella, miten esimerkiksi Perämeren siikaverkot vaikuttavat Itämeren eteläisen osan pieneen pyöriäiskantaan. Ilmeisesti päätöksen taustalla on muunlaisia kalastuspoliittisia intohimoja. Vahingon kärsivät kuitenkin suomalaiset kalastajat, joille ei ole näillä näkymin luvassa minkäänlaisia korvauksia seurauksista.

Asetuksen perusteluissa mainitaan …"että tarkkailijaohjelmat ovat se keino, jolla saadaan todellinen arvio pyöriäisten määristä tai kalastuksen tahattomasta sivusaaliista. Laji käyttäytyy huomaamattomasti ja tavanomaiset lentolaskennat eivät ole toimivia. Näistä syistä yhteisö päätti edellyttää riippumattomia, tarpeellisen pätevyyden omaavia tarkkailijoita myös EU:n jäsenmaiden kalastusaluksiin Itämerellä."

Yhteisö myöntää näin itse avoimesti, että sillä ei ole ollut ajoverkkokalastuksen kieltävän päätöksenteon pohjaksi todellista tietoa valaiden esiintymisestä Itämerellä, saati niiden joutumisesta kalastuksen sivusaaliiksi. Nyt tarkkailijaohjelmalla yritetään perustella jälkikäteen päätöksen järkevyyttä. Maksumiehinä toimivat siis ammattikalastajat.

Suomalaiset ammattikalastajat ovat jo tottuneet elämään hataran päätöksenteon pyörteissä. Valaiden mukaantulo kansalliseen hallinnointiin on kuitenkin ylittänyt ymmärryksen. Voidaan kysyä, eikö terveellä maalaisjärjellä ole enää mitään paikkaa suuren ja mahtavan yhteisön byrokratian kaukaisissa saleissa.

Kuten aiemminkin, näiden päätösten kanssa on elettävä, ja niihin sopeuduttava. Suomen Ammattikalastajaliitto ry vaatii kuitenkin, että tarkkailijaohjelma ei saa haitata normaalia työskentelyä aluksella ja siitä ei saa syntyä kalastajille ylimääräisiä vastuita tai kustannuksia.