Suomen Ammattikalastajaliitto kysyy:
uhrataanko rannikkokalastus turismin vuoksi?

Lapin liiton ajama lohipolitiikka lopettaa suomalaisen rannikkokalastuksen. Merestä kalastettu lohi on kotimainen huipputuote, jolla on hyvä markkinatilanne ja tuottajahinnat ovat kasvaneet kiitettävästi. Samalla pyydyksiä on voitu kehittää rakennetuilla niin, että hylkeiden hyökkäykset saadaan pääosin torjuttua. Lohi on koko Pohjanlahden rannikolla pienimuotoisen ja ympäristöystävällisen kalastuksen selkäranka ja tämän tuottavan elinkeinon Lapin liitto haluaa vaihtaa turistien virkistysmahdollisuuksiin.

Suomi on jättänyt usean vuoden ajan osan turvalliseksi katsotusta kalastettavasta lohikiintiöstään käyttämättä, mikä on ainutlaatuinen tilanne EU:n alueella. Kalataloudelle ei menetettyä tuloa ole korvattu. Kyse on kansallisesta päätöksestä, jolla lohen kalastusta on rajoitettu suojeluun vedoten. Lapin liitto ei enää toimi lohen suojelu verhonaan, vaan ajaa nyt kalastuksen painopisteen muuttamista mereltä jokeen, siis elinkeinolta virkistäytyjille. Tornionjoen poikastuotto on huipputasolla (RKTL 2006) ja joessa on lohta enemmän kuin koskaan. Kalastettavaa siis riittää, niin rannikolle ja kuin jokiinkin, jos niin yhteisesti halutaan.

Tämän päivän ammattimainen rannikkokalastus perustuu monilajikalastukseen. Monet ammattilaiset ovat liittäneet toimintaansa myös pienimuotoisen jalostuksen ja markkinoinnin, jolloin kalan hinta kertautuu. Tässä yhtälössä jokaisella osalla on suuri merkitys. Yhden poistaminen voi kaataa koko yrityksen. Lohi ei ole arvokasta ainoastaan pohjoisessa.

Lohen, taimenen ja siian kalastus perustuu rysäpyyntiin. Rannikolla ovat yleistyneet hylkeenkestävät, kalliista dynema-havaksesta valmistetut pyydykset. Ahvenen ja kuhan sekä talvella mateen ja hauen pyynti tapahtuu pääsääntöisesti verkoilla. Hylkeen takia myös näiden lajien kohdalla rysäpyyntiä ollaan kehittämässä. Kokeilussa on jopa katiskojen käyttö ammattimaisina pyydyksinä. Hylkeenkestävät lohi- ja siikapyydykset toivat valoa tulevaisuuteen ja kalastajat, jotka jaksoivat uskoa ja yrittää rakennemuutoksen yli, saivat siihen edellytykset. Myös EU:n linjauksena tulevalle rakennetukikaudelle on rannikkokalastuksen tukeminen. Kehitys nosti lohen jälleen osaksi rannikkokalastuksen tulevaisuutta.

Suurin lohisaalis vuoden 1980 jälkeen oli vuonna 1990, jolloin kalastettiin yli kaksi miljoonaa kiloa (2 058 000 kg) ja vielä vuonna 1997 päästiin yli miljoonan kilon (1 051 000 kg). Tuolloin moni rannikon ammattikalastaja pystyi keskittymään lohen kalastukseen. Merialueen ammattikalastuksen lohisaalis on kolmena viime vuotena ollut keskimäärin noin 450 000 kg eli alle neljännes niiden vuosien määrästä, jolloin kansallista säätelyä ei nykymittakaavassa ollut.