Ajoverkkojen käyttö aiotaan kieltää koko Itämerellä

EU esittää ajoverkkokieltoa koko Itämerelle. Ehdotuksen mukaan ajoverkkojen pituutta rajoitetaan heti 2,5 kilomeriin ja vuodesta 2007 lähtien kielto olisi täydellinen. Kiellon tarkoituksena on pyöriäisen suojeleminen. Sen lisäksi eräillä alueilla myös muuhun verkkokalastukseen esitetään pakolliseksi akustisten karkotinlaitteiden käyttöä. Sen lisäksi tullaan esittämään toimenpiteitä verkkojen merkitsemisessä. Aluksille tulee myös puolueettomia tarkkailijoita, jotka kattavat 5-10 % kalastusponnistuksesta riippuen kalastuksesta ja alueesta.

EU-komission esitys on Itämeren osalta täysin kohtuuton. Pyöriäisistä on hyvin vähän ja etenkin Suomen vesiltä viime vuosikymmeninä muutama epävarma havainto. Eli tässä esitetään kieltoa, jonka tarkoituksena on suojella eläintä, jota ei edes Suomen vesillä esiinny. Asiassa noudatetaan jälleen ns. varovaisuusperiaatetta: kun pyöriäinen voi teoriassa joutua kalanpyydykseen ja pyöriäinen on harvinainen, niin varovaisuusperiaatteen mukaan myös tämä teoreettinen mahdollisuus pitää sulkea pois.

Toteutuessaan ehdotus merkitsisi myös suuria kustannuksia: karkottimien käyttöönotto on kallista (100 e/kpl). Esityksen mukaan 5-20 km:n verkkoja käyttävän alkukustannukset olisivat 2500-10000 e. Tarkkailijoiden palkkaaminen aluksille maksaa myös; komission laskelmien mukaan "miljoonasta useampaan miljoonaan euroon vuodessa"/per jäsenvaltio. Toisaalta esityksessä todetaan että "tällaiset ohjelmat saattavat kuitenkin vaikuttaa suotuisasti työllisyyteen, sillä ne tarjoavat ainakin joitakin työmahdollisuuksia tarkkailijoille".

Vaikutukset Suomessa

Käytännössä kielto koskisi suomalaisten osalta lohen, taimenen ja siian ajoverkkokalastusta. Lohen osalta kielto lopettaa perinteisen avomeripyynnin käytännössä kokonaan. Teoriassa vaihtoehtoinen pyyntimuoto ko. alustyypille on ajosiiman käyttö, mutta nykyinen aikasäätely tekee siitä kannattamattoman. Samoin on mahdotonta arvioida hylkeiden aiheuttaman vahingon suuruutta pyyntimuodolla, jota ei ole harjoitettu säännöllisesti Pohjanlahdella vuosiin.
Kalastuksen rakenteen kannalta kauaskantoisimmat seuraukset koskevat rannikkokalastusta ja sen kehitysmahdollisuuksia. Etenkin Selkämeren rannikolla on perinteisesti kalastettu siikaa ajoverkoilla ja pyyntimuotoa on mahdollista kehittää niin, että se soveltuu koko Suomen rannikolla. Ajoverkkojen etuna on alhaisten pääomakulujen lisäksi suuri joustavuus olosuhteiden oli säiden, kalan liikkeiden yms. suhteen. Taimenen osalta voidaan todeta yleisesti, että laji on vajaasti hyödynnetty ja potentiaalinen ajoverkkojen pyynnin kohde.

Esityksessä todetaan, että vaikutuspiirissä on Suomessa alle 20 päivää kalastavia lohen ajoverkkoaluksia 35 kpl ja yli 40 päivää 8 kpl (väliryhmästä ei ole tietoa). Siiankalastuksesta ei ole mainintaa. Ehdotuksessa todetaan myös, että kalastuksen mukautukseen on mahdollista saada tukea. Todellisuudessa vaikutukset kohdistuvat moninkertaiseen määrään venekuntia ja vaikeuttavat rannikkokalastuksen elvytysyrityksiä. Mukautukseen mahdollisesti osoitettava tuki on aina vain osittainen ratkaisu, ellei siihen sisälly käyttämättä jäävän kaluston pääoman kuoletusta. On myös mahdotonta korvata kymmeniä vuosia kehittynyttä pyyntimuotoa uudella. Samaan tehokkuuteen pääsemiseen kuluu myös vuosia ja kehittäminen maksaa. Tässä suhteessa Suomi on täysin eri asemassa muihin EU maihin verrattuna: meillä ei ole siialle tai lohelle korvaavaa vaihtoehtoa.