Ammattikalastuksen ja kalankasvatuksen näkemykset maan tulevasta hallitusohjelmasta

Keskeiset toimenpiteet

Elinkeinopolitiikkaa suunniteltaessa tulisi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan kuuluvaa kalataloutta edistää seuraavilla toimenpiteillä:

• Ammattimaisen rannikkokalastuksen toimintaedellytykset turvataan ja maihintuontipaikat sekä kalasatamat varustellaan elintarviketuotantoa koskevien määräysten edellyttämälle tasolle vuoteen 2007 mennessä
• Ryhdytään välittömiin toimenpiteisiin harmaahyljekannan säätelemiseksi sekä korvataan täysimääräisesti hyljekannan kalataloudelle aiheuttamat vahingot
• Valvotaan aktiivisesti Suomen etua Itämeren kalakantoja koskevissa kiintiöneuvotteluissa, selvitetään mahdollisuudet siirtyä aluskohtaiseen kiintiöjärjestelmään, myönnetään elinkeinon aktiiviseen kehittämiseen ja uudistamiseen kalastusalusrekisteristä vapautuvaa kapasiteettia sekä otetaan käyttöön kalastusaluksille myönnettävä romutustuki kalastuksen rakenteiden uudistamiseksi
• Estetään vaarallisten yhdisteiden pääsy vesiympäristöön (esim. dioksiini)
• Kalankasvatuksen yritystoiminnan edellytykset ja alan taloudellinen kehittäminen varmistetaan riittävän suurilla ja pitkäaikaisilla tuotantoa ohjaavilla ympäristöluvilla sekä varataan rannikkoalueiden käyttösuunnitelmissa kilpailukykyisen tuotannon harjoittamiseen sopivia vesialueita
• Turvataan kotimaisen kalantuotannon markkinat kolmansissa maissa tapahtuvan lohikalojen ylituotannon seurauksena syntyviä markkinahäiriöitä vastaan
• Monipuolistetaan ruokakalakasvatuksen tuotevalikoimaa panostamalla uusien kauppakalalajien tuotantomahdollisuuksien tutkimiseen
• Harjoitetaan elinkeinotoimintaa tukevaa pitkäjänteistä kalatalouspolitiikkaa. Tämä tarkoittaa samaan suuntaan toimivaa kalataloushallintoa, niin keskus- kuin aluetasolla, sekä elinkeinokalataloutta ja taloudellista toimintaa tuntevan tietämyksen vahvistamista.

I. Taustaa

Kala on tunnetusti terveellinen elintarvike. Suomessa kalaa kulutetaan noin 14 kg henkeä kohti vuodessa, mutta siitä on tuontikalan osuus lähes 60 %. Tuonnin määrä on viime vuosina lisääntynyt ja kotimainen tuotanto vähentynyt. Tämä kehityssuunta täytyy saada nopeasti käännetyksi. Muuten oma kalantuotantomme menettää toimintamahdollisuutensa ja kuluttajat jäävät tuontikalan varaan.

Kuluttajat saavat kotimaista kalaa ammattikalastuksen ja kalankasvatuksen kautta. Suomalainen markkinoille tuleva kala on tuoretta ja hyvin käsiteltyä. Kotimaisella kalataloudella on merkittävä työllistävä vaikutus erityisesti syrjäseuduilla. Näin nämä alueet pysyvät elävinä ja väestöllä on toimintamahdollisuuksia sekä perinteinen kulttuuri säilytetään.

Ammattikalastus

Ammattikalastus on taantunut, vaikka vesistöjen tila ja kalakannat ovat kohentuneet viime vuosina. Sekä yrittäjien määrä että tuotannon arvo ovat pienentyneet viime vuosina. Merialueella toimivien ammattikalastajien kokonaismäärä on vähentynyt noin 1 000:een varsinaiseen ammattikalastajaan ja sisävesialueella toimii alle 200 ammattikalastajaa. Ammattikalastuksen liikevaihto on noin 30 miljoonaa euroa. Ala ei ole houkutellut uusia yrittäjiä ja alalla toimivat nuoret uhkaavat jättää ammatin. Nyt tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä alkutuotannon kehityksen suunnan kääntämiseksi. Vaihtoehtona on elinkeinon kuihtuminen ja vähitellen ammattimaisen kalastuksen loppuminen. Tämä merkitsisi uusiutuvan luonnonvaran hyödyntämättä jättämistä, alkutuotannon työpaikkojen menettämistä, kotimaisen luonnonkalan häviämistä markkinoilta ja vuosisatoja vanhan rannikkokulttuurin kuihtumista.

Kalastuselinkeinon negatiiviseen kehitykseen ovat vaikuttaneet monet asiat. Näitä ovat mm. huono hintakehitys, pienentyneet kalastuskiintiöt, tiukka lohenkalastuksen säätely sekä lisääntyneet hylkeiden aiheuttamat vahingot. Selkeän elinkeinotoimintaa tukevan kansallisen kalatalouspolitiikan puuttuminen ja elinkeinon harjoittamiseen liittyvän asiantuntemuksen vähäisyys kalataloushallinnossa ovat myös vaikuttaneet asiaan. Nämä ja monet muut tekijät ovat vaikuttaneet kalastuksen kannattavuuteen ja sen myötä myös alan houkuttelevuuteen.

Kalankasvatus

Kalankasvatus on kalastukseen verrattuna uusi elinkeino, joka on saanut osakseen paljon ennakkoluuloja huolimatta siitä, että se on nähty myös tulevaisuuden elinkeinona. Suomessa kalankasvatusta onkin kohdeltu koko sen olemassaolon ajan muista elinkeinosta poiketen rajoittamalla sen taloudellista kehittymistä.

Ruokakalan tuotanto alkoi kaupallisessa mielessä vasta 1960-luvulla kirjolohen kasvatuksella. Suurimmillaan se oli kymmenen vuotta sitten, viime vuosina tuotanto on pudonnut 15-16 miljoonaan kiloon.

Istukaspoikasia on kasvatettu yli 100 vuotta ja näin varmistettu muuttuneisiin vesistöihimme kalakanta, jota kotitarve-, virkistys- ja ammattikalastus on voinut hyödyntää. Tuotannon arvo on noin 60 miljoonaa euroa.

Kalankasvatus on yksityistä yritystoimintaa, joka ei ole koskaan saanut tuotantotukea. Poiketen muusta alkutuotannosta (esim. maataloudesta) kalankasvatuksen harjoittaminen on edellyttänyt aina vesioikeuden luvan, nykyisin ympäristöluvan. Näiden lupien rajoittavat määräykset ovat ohjanneet suomalaisen kalanviljelyn kehittymistä pienimuotoiseksi eivätkä ole mahdollistaneet tuotannon kasvua, jota muussa yritystoiminnassa pidetään itsestään selvänä tavoitteena. Pienet tuotantoyksiköt ovat kustannustehottomia heikentäneet alan kilpailukykyä.

Kirjolohen kasvatus ei kuormita ympäristöä enempää kuin lihantuotantokaan, viljan viljelystä puhumattakaan. Silti kalankasvatuksen tuotantoa on pienennetty ja pienennetään ympäristömääräyksin sitä mukaan kun se on saavuttanut sille asetetut tavoitteet. Toimintaa on jopa vaadittu lopetettavaksi, ellei päästöjä saada poistettua. Tällaista vaatimusta ei koskaan ole esitetty maataloustuotteiden tuotannolle.

II. Toimenpide-esityksiä

Suomen Ammattikalastajaliitto ja Suomen Kalankasvattajaliitto esittävät, että seuraavat asiat huomioidaan, kun laaditaan hallitusohjelma maaliskuun eduskuntavaalien jälkeen:

1. Rannikkokalastuksen kehittäminen

Ammattimaisen rannikkokalastuksen toimintaedellytykset turvataan ja maihintuontipaikat sekä kalasatamat varustellaan elintarviketuotantoa koskevien määräysten edellyttämälle tasolle vuoteen 2007 mennessä.

Rannikon ammattikalastuksen edellytykset ovat heikentyneet pääasiassa lohenkalastuksen rajoitusten sekä hylkeiden voimakkaan runsastumisen ja niiden aiheuttamien saalis- ja pyydysvahinkojen vuoksi. Rannikkokalastus on monilajikalastusta. Eri rannikon osien välillä esiintyy vaihteluja eri kalastustavoissa ja niiden yhdistelmissä. On tärkeää huomata, että lohi on muodostanut tärkeän osan erityisesti Pohjanlahden rannikkokalastuksen kokonaistuloista. Kaikille lohi ei ole tärkein pyynnin kohde, mutta se on muodostanut liikevaihdon perustan. Lohenkalastuksen aikarajoitusten johdosta merkittävä osa tuloista on menetetty, mikä muodostaa vakavan uhan koko rannikkokalastuksen tulevaisuudelle.

Mahdollisuudet rannikkokalastuksen elvyttämiseen ja työpaikkojen lisäämisen ovat kuitenkin olemassa. Rannikkokalastuksen toimintaedellytysten parantaminen, sekä maihintuontipaikkojen ja kalasatamien varustaminen tämän päivän vaatimuksia vastaaviksi antavat mahdollisuuden luonnonkalojen hyödyntämiseen.

Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä on syksyllä 2002 esittänyt toimenpiteitä rannikkokalastuksen kehittämiseksi. Toimenpide-esitykset pohjautuvat Itämeren kansainvälisen kalastuskomission hyväksymään uuteen lohen hyödyntämisstrategiaan. Esityksensä on,

• että istutetaan ainoastaan eväleikattua lohta, jotta voidaan jatkossa ylimenoajan jälkeen pyynnissä erottaa luonnonlohi ja istutettu lohi toisistaan
• että ammattikalastuksessa siirrytään ei-silmällä pyytäviin, hylkeenkestäviin isorysiin vuodesta 2003 lähtien
• luodaan istutetun lohen kalastusta varten terminaalikalastusalueita pitkin rannikkoa.

Ammattikalastajilla on monella paikkakunnalla, sekä meri- että sisävesialueella, vaikeuksia vesialueiden ja kalastusoikeuksien saannissa. Esityksenä on,

• että muutetaan kalastuslainsäädäntöä ammattikalastajien kalastusoikeuksien helpottamiseksi. Kalastusalueet velvoitetaan osoittamaan ammattikalastajien käyttöön elinkeinon harjoittamiseen sopivat vesialueet ja kalastusoikeudet (ammattikalastuslupa)

2. Hyljekannan säätely ja muut vahinkoeläimet

Ryhdytään välittömiin toimenpiteisiin harmaahyljekannan säätelemiseksi sekä korvataan täysimääräisesti hyljekannan kalataloudelle aiheuttamat vahingot.

Halli eli harmaahylje lisääntyy Suomen alueella keskimäärin noin 10 %:n vuotuisella kasvunopeudella. Arviot viittaavat siihen, että Itämeressä eli vuonna 2002 noin 22 000 hallia ja norppaa. Hylje aiheuttaa vahinkoja sekä ammattikalastukselle että kalankasvatukselle rikkomalla pyydyksiä ja laitoksien verkkokasseja sekä vahingoittamalla saalista ja laitoksissa olevaa kalaa. Hyljekanta vaikuttaa suoraan myös kalakantoihin. Arvioiden mukaan aikuinen hylje tappaa noin kolme tonnia kalaa vuodessa. Itämeren hyljekanta tappaa siten kalamäärän, joka on 2/3 Suomen koko ammattikalastuksen saalismäärästä. Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä onkin esittänyt toimia hyljekannan säätelemiseksi. Esityksenä on,

• että metsästysasetus muutetaan siten, että hallin yleinen rauhoitusaika lyhennetään nykyisestä 16.10.-15.4. kauteen 1.3.-15.4.
• että metsästys tulee muuttaa nykyisestä lupametsästyksestä yleiseksi metsästykseksi, jossa metsästys keskeytetään metsästysviranomaisen toimesta kun metsästyskiintiö on saavutettu
• että hallikantaa pienetään noin 10 000 eläimen tasolle
• että Suomi uudelleen lähestyy Euroopan komissiota ehdotuksella jatkaa elinkeinolle myönnettävää hylkeiden aiheuttamien saalisvahinkojen korvaamista. Myös kalankasvatuksen kärsimiä vahinkoja tulee korvata
• että myönnetään investointitukea ammattikalastajille ei-silmällä pyytävien ja hylkeenkestävien isorysien hankinnan tukemiseksi.

Luonnonsuojelulain mukaan suojeltujen eläinten kuten kalasääsken aiheuttamat vahingot lain mukaan korvataan, mutta käytännössä vahinkoihin ei ole varattu riittävästi budjettivaroja, joten vahingot jäävät suurimmalta osalta kalankasvattajien kärsittäväksi. Lintudirektiivin mukaan suojeltu merimetso on ollut suuri haittaeläin Keski-Euroopan kalalaitoksille ja Pohjois-Euroopan ammattikalastukselle. Nyt se on levinnyt jo merkittävästi Suomenkin merialueelle kannan nopeasti lisääntyessä. Viime kesänä pesiviä pareja oli jo 1400. Esityksenä on,

• että budjettiin varataan määräraha suojeltujen eläinten aiheuttamien kalatalousvahinkojen täysimääräiseksi korvaamiseksi
• että myönnetään luvat merimetsojen suojametsästykseen ja rajoitetaan kannan leviämistä.

Metsästyslain mukaan aina rauhoitetun saukon aiheuttamia vahinkoja ei korvata. Saukkojen metsästyslupia myönnetään niiden lisääntymiseen nähden äärettömän vähän. Kalanviljelylaitoksille rakennetuista esteistä huolimatta saukot voivat aiheuttaa merkittäviä vahinkoja altaassa kasvaville kaloille. Esityksenä on,

• että kalankasvattajille annetaan tuntuvasti enemmän pyyntilupia häiriösaukkojen hävittämiseksi
• että saukkovahingot korvataan kalankasvattajille.

3. Käyttösuunnitelmien laatiminen

Kalankasvatuksen yritystoiminnan edellytykset ja alan taloudellinen kehittäminen varmistetaan riittävän suurilla ja pitkäaikaisilla tuotantoa ohjaavilla ympäristöluvilla sekä varataan rannikkoalueiden käyttösuunnitelmissa kilpailukykyisen tuotannon harjoittamiseen sopivia vesialueita.

Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen mukaan jokaisessa jäsenmaassa tulee tehdä yhteisvoimin suunnitelma rannikkoalueiden yhdennetystä käytöstä ja hoidosta. Laadittaessa Suomen suunnitelmaa tulee varmistaa, että myös ammattikalastukselle ja kalankasvatukselle varataan riittävästi näiden tarpeisiin sopivia vesialueita. Kalastuksen osalta viittaamme ensimmäiseen toimenpide-ehdotukseemme rannikkokalastuksen kehittämisestä.

Kalankasvatuksen taloudellisen kehittämisen ongelmana on saada pitkäaikainen ympäristölupa riittävän suurelle tuotantomäärälle. Tällainen lupa edellyttää laitoksen sijaintia alueella, jossa on hyvät vesiolot eivätkä naapuruusongelmat haittaa toimintaa. Suomen vesialueet ovat muista EU-maista poiketen kuitenkin pääosin yksityisessä omistuksessa, joten ihanteellisen alueen ostaminen tai vuokraaminen saattaa olla mahdotonta.

Omistusoloista riippumatta maa-alueet voidaan kaavoittaa eri käyttötarkoituksiin. Samaa periaatetta tulee noudattaa vesialueillakin. Esityksenä on,

• että rannikkovesialueet kaavoitetaan eri käyttötarkoituksiin
• että kaavoituksessa varataan ammattikalastuksen ja kalanviljelyn tarpeisiin asianmukaiset, riittävät alueet
• että kaavoitussuunnitelmat tehdään yhteistyössä eri intressiosapuolten kanssa.

4. Norjalaisen lohen ja kirjolohen tuonti

Turvataan kotimaisen kalantuotannon markkinat kolmansissa maissa tapahtuvan lohikalojen ylituotannon seurauksena syntyviä markkinahäiriöitä vastaan.

Norjalaiset ovat viidessä vuodessa kolminkertaistaneet lohikalojen tuotantonsa; vuosituotanto on nyt jo yli 500 miljoonaa kiloa. Tästä 60 miljoonaa kiloa on kirjolohta. Norja jatkaa edelleen ylituotantoaan myöntämällä uusia kasvatuslupia. Koska norjalaiset eivät olleet varmistaneet ostomarkkinoitaan ja koska he olivat lisänneet tuotantoaan hallitsemattomasti, myytiin tuotanto polkuhintaan mm. Suomeen. EU-komissio tutkii parhaillaan suomalaisten kalankasvattajien tekemää kirjolohta koskevaa polkumyyntivalitusta.

Lohen kohdalla komission neuvoa-antava polkumyyntitoimikunta päätyi toteamaan, ettei yhteisön etu edellytä rajoittavien toimien jatkamista. Asian käsittely on kesken. Joka tapauksessa Suomen markkinoille lohi on tuotu tullitilastojen mukaan alle EU:n määräämän ns. minimihinnan.

Norjalaiset ovat omilla toimenpiteillään saaneet oman maansa kalatalouden konkurssikypsäksi. Jo tapahtuneiden konkurssien lisäksi mm. Nordea on tehnyt luottovaraumia yhden suurimman kalankasvatuslaitoksen uutena enemmistöomistajana.

Suomen markkinoille tulleet norjalaiset polkumyyntituotteet ovat pudottaneet kotimaisten kalojen hintatasoa kauttaaltaan ja erityisesti kirjolohen tuottajahintoja. Suorien taloudellisten tappioiden lisäksi agressiivinen ja epäterve kaupankäynti on luonut epävarmuutta suomalaisten kalankasvattajien toiminnan jatkamiselle.

Jotta oma kotimainen kalantuotantomme ei kokonaan tyrehtyisi ja sen mukana aiheuttaisi turhaa työttömyyttä syrjäseuduilla ja siirtäisi rahaa maasta pois (pelkästään kirjolohen tuotannon loppumisen myötä menettäisimme 1000 työpaikkaa), esitämme,

• että valtiovalta puolustaa tiukasti Suomen kalatalouden pitkäntähtäimen kokonaisetua EU:ssa markkinahäiriöitä ratkaistaessa
• että valtiovalta ei myötäile EU:ssa mitään sellaisia esityksiä, jotka vaarantavat suomalaisten kalastajien ja kalankasvattajien oikeusturvan.

5. Silakan kalastuskiintiön nostaminen ja kalastuksen rakenteiden kehittäminen

Valvotaan aktiivisesti Suomen etua Itämeren kalakantoja koskevissa kiintiöneuvotteluissa, selvitetään mahdollisuudet siirtyä aluskohtaiseen kiintiöjärjestelmään, myönnetään elinkeinon aktiiviseen kehittämiseen ja uudistamiseen kalastusalusrekisteristä vapautuvaa kapasiteettia sekä otetaan käyttöön kalastusaluksille myönnettävä romutustuki kalastuksen rakenteiden uudistamiseksi.

Silakka- ja kilohailikiintiöitä on voimakkaasti pienennetty viimeisten vuosien aikana. Kiintiöiden leikkaaminen liittyy nk. varovaisuusperiaatteen käyttöönottoon ja kalakantojen yleiseen heikentymiseen EU:n vesillä. Itämeressä, ja etenkin Suomen vesissä, kalakantojen tila on kuitenkin yleisesti kestävällä pohjalla. Uusiutuvan luonnonvaran tehokas käyttö on sekä kansantaloudellisesti että yritystaloudellisesti järkevää. Silakkaa ja kilohailia voidaan käyttää monipuolisesti sekä elintarviketeollisuuden että rehuteollisuuden raaka-aineena.

Kalastuksella on myös merkittävä ympäristöpoliittinen merkitys. Kalastus poistaa ainoana toimintamuotona ravinteita Itämerestä. Silakka- ja kilohailisaaliin mukaan merestä on viime vuosina poistunut keskimäärin noin 370 tonnia fosforia ja noin 2 300 tonnia typpeä vuodessa.

Useassa maassa on käytössä aluskohtaiset kiintiöjärjestelmät. Myös Suomessa tulisi selvittää järjestelmän hyvät ja huonot puolet. Suomen kalastuslaivaston keski-ikä on korkea. Kalusto ei enää kaikilta osin suoriudu tehtävästään kunnialla; kalankäsittely aluksilla on puutteellista ja myös työolot vaativat uudistamista. Oikein hyödynnettynä kalastuslaivaston uudistaminen voi antaa elinkeinolle piristysruiskeen. Samalla tulisi toisaalta poistaa vanheneva kalusto nk. romutustuella (EU:n osittain rahoittama). Toimenpiteellä on myös sosio-ekonominen ulottuvuus, ikääntyvät kalastajat saavat mahdollisuuden jättää elinkeinon. Esityksenä on,

• että Suomi EU:n sisällä vahvasti ajaa silakka- ja kilohailikiintiön nostamista
• että selvitetään mahdollisuudet siirtyä aluskohtaiseen kiintiöjärjestelmään
• että myönnetään kalastusalusrekisteristä vapautuvaa kapasiteettia elinkeinon aktiiviseen kehittämiseen ja uudistamiseen
• että otetaan kalastusalusten nk. romutustuki heti käyttöön.

6. Itämeren tilan parantaminen

Estetään vaarallisten yhdisteiden pääsy vesiympäristöön (esim. dioksiinien).

Itämeren tilan parantamiseksi tarvitaan välittömiä ja voimakkaita toimenpiteitä. Valtioneuvosto on vuonna 2002 hyväksynyt Suomen Itämeren suojeluohjelman. Kannatamme toimenpiteitä, jotka parantavat Itämeren tilaa ja antavat edellytyksiä taloudelliselle toiminnalle myös jatkossa. Kalatalouden kokonaisvaikutus Itämeren ravinteisiin on myönteinen; pelkän silakka- ja kilohailisaaliin avulla saadaan ravinteita poistettua Itämerestä lähes kolme kertaa enemmän kuin minkä kasvatetut kalat sinne jättävät. Esityksenä on,

• että vähennetään kuormitusta ensisijaisesti niillä keinoin, joilla saavutetaan tehokkaimmat tulokset
• että estetään erityisesti vaarallisten yhdisteiden pääsy vesiympäristöön
• että toteutetaan Suomen Itämeren suojeluohjelman toimenpide-ehdotukset ja ohjataan riittävä rahoitus niihin. Vesirakentamisen yhteydessä (väylät, ruoppaukset, tuulivoimalat, merikaapelit, kaasuputket ym. rakentaminen) huomioidaan kalastuksen ja kalankasvatuksen tarpeet ja intressit.

Ammattikalastuksen osalta toimenpide-esitykset pohjautuvat Suomen Ammattikalastajaliiton kalastuspoliittiseen ohjelmaan (3.11.2000), elinkeinon tulevaisuuspakettiin (26.4.2002) ja ympäristöohjelmaan (2.11.2002). Elinkeino on ohjelmatyöllään aktiivisesti pyrkinyt etsimään keinoja toimintansa kehittämiseksi. Tarkemmin www.sakl.fi .

Yhteystiedot: Suomen Ammattikalastajaliitto
Jordaksentie 124
07840 Lindkoski
puheenjohtaja Heikki Salokangas, puh. 0400-772 735
toimitusjohtaja Kim Jordas, puh. 0400-720 690
kim.jordas@sakl.fi kim.jordas@sakl.fi

Kalankasvatuksen osalta toimenpide-esitysten perustana on Suomen Kalankasvattajaliiton hyväksymä kalanviljelyn tavoiteohjelma vuoteen 2006, EU-parlamentin vesiviljelystrategia, komission tutkinnan alla oleva valituksemme norjalaisten ja färsaarelaisten harjoittamaa kirjolohen polkumyyntiä vastaan, Kirjolohen tuotanto ja ympäristö-elinkaaritutkimus (Suomen ympäristökeskus) sekä tutkimus kirjolohen käytöstä ja imagosta.

Yhteystiedot: Suomen Kalankasvattajaliitto
Cygnaeuksenkatu 5 A 3
40100 Jyväskylä
puheenjohtaja Johan Åberg, puh. 0400-782 071
toimitusjohtaja Kaisa Rossi, puh. 014-218 222
kaisa.rossi@kalankasvattajaliitto.fi