Avoin kirje

Missä mennään, Suomen kalataloushallinto ?

Viime vuosi toi mukanaan tilanteen, jossa ammattikalastaja ei enää pysty päättelemään kehityksen suuntaa. Suomen tärkeimmät kalakiintiöt ovat pienentyneet, maa- ja metsätalousministeriö jakaa kalavarat uusin kriteerein kalastajien kesken ja ala keskittyy vauhdilla. Kalastuslaivaston nykyaikaistamisen ja uudistamisen pelisäännöt ovat yhä auki, romutustuen käyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä ei ole tietoa, hyljeongelma on hoitamatta ja rannikkokalastuksen toiveikkaat näkymät ovat taas kerran sekaisin lohikysymyksen osalta.

Toisaalta vesistöjen tila ja kalakannat ovat kohentuneet viime vuosina ja kalan kulutus Suomessa on edelleen korkeaa tasoa. Siis mahdollisuuksia elinkeinon kehittämiselle olisi. Elinkeino esittää perusteltuja kysymyksiä monessa asiassa. Kalastusyrittäjät odottavat vastauksia ja tekevät päätöksiä jatkosta niiden perusteella. Alalla ei olisi varaa menettää yhtään yrittäjää huonon kalastuspoliittisen päätöksenteon ja kalastushallinnon takia. Nyt tarvitaan välittömiä ratkaisuja!

Ammattikalastus muiden elinkeinojen ohella kokee sekä hyviä että huonoja aikoja. Etenkin troolikalastuksen tulo Suomen 1950- ja 1960-luvulla nosti kalastuksen uuteen kukoistukseen, mutta myös myöhemmin etenkin turkiselinkeinon noususuhdanteet ovat vetäneet kalastuksen mukaansa positiiviseen kehitykseen. Suuret lohisaaliit 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkuvuosina kasvattivat edelleen yrittäjien määrän.

1990-luku on kuitenkin ollut vaikeaa aikaa ammattikalastukselle. Sekä yrittäjien määrä että tuotannon arvo ovat pienentyneet viimeisten vuosien aikana. Kalan reaalihinta ei ole pysynyt yleisen hintakehityksen mukana. Merialueella toimivien ammattikalastajien kokonaismäärä on vähentynyt noin 1 000:een varsinaiseen ammattikalastajaan ja sisävesialueella toimii alle 200 kalastajaa.

Ammattikalastuksen yhteenlaskettu liikevaihto on vaivaiset 30 miljoonaa euroa. Ala ei ole houkutellut uusia yrittäjiä ja alalla toimivat nuoret uhkaavat jättää ammatin. Kalastajien keski-ikä on 49 vuotta. Kaikki tämä on tapahtunut huolimatta siitä, että vesistöjen tila ja kalakannat ovat kohentuneet viime vuosina. Suomalaisten kalankulutus on myös suhteellisen korkeaa tasoa - tosin puolet kulutuksesta on tuontikalaa.

EU-jäsenyys muutti perusteita

EU saa syyn niskoilleen monesta asiasta. Ammattikalastuksen osalta tämä on osin perusteltua, osin ei. EU-jäsenyys vuonna 1995 muutti perusteita radikaalisti. Eräät muutokset vaikuttavat hyvin konkreettisesti elinkeinon harjoittamiseen, toiset ovat enemmän psykologista laatua. Esimerkiksi lisääntynyt valvonta aiheuttaa työtä, mutta kuluttaa yrittäjiä ehkä enemmän henkisesti. Valvova silmä seuraa koko ajan, luotto on mennyt.

Päätöksenteko monessa tärkeässä asiassa siirtyi myös Helsingistä Brysseliin. Ehkä tärkein menetys tässä suhteessa on kiintiöpolitiikkaa koskevan päätöksenteon siirtyminen muutaman Brysselin virkamiehen käsiin. Nk. varovaisuusperiaatteen suojassa kalastuskiintiöitä on leikattu kovalla kädellä vaikka esim. Suomen silakkakanta on todisteellisesti hyvässä tilassa.

Positiivisiakin asioita löytyy. EU toi mukanansa rakennetuet, mahdollisuuden kehittää elinkeinoa EU:n ja valtion osittaisella rahoituksella. Tätä mahdollisuutta ei olisi ilman EU-jäsenyyttä. Toisaalta viime vuoden lopulla hyväksytty EU:n uusi yhteinen kalastuspolitiikka on romuttamassa kalastuksen osalta myös tämän edun, ainakin osittain. EU sekaantuu myös kansallisesti rahoitettavaan tukeen; hyväksi todettua kalastusvakuutustoimintaa on muutettava ja kalastajien kärsimiä hylkeiden aiheuttamia vahinkoja ei saa korvata kahta vuotta pitempään.

Kansallinen politiikka vaikuttanut negatiivisesti etenkin rannikkokalastukseen

On kuitenkin muistettava, että rannikkokalastukseen eniten vaikuttanut asia, nimittäin lohen kalastuksen rajoittaminen, on täysin kansallinen keksintö. Samoin hyljekannan räjähdysmäinen kasvu on tulosta kansallisesta saamattomuudesta.

Vaikka 1990-luku ja etenkin 2000-luvun alkuvuodet ovat olleet vaikeita, on välillä saatu aikaan myönteisiäkin asioita. Ammattikalastajille myönnetty oikeus käyttää kalastusaluksissa ja –veneissä valmisteverotonta polttoainetta on tästä hyvä esimerkki.

EU:n ja valtioneuvoston hyväksymä ensimmäinen Suomen elinkeinokalatalouden rakenneohjelma sisälsi sekä korkealle asetettuja tavoitteita, että rahaa kalatalouden kehittämiseksi. Ohjelman toteuttamisesta tehdyn ulkopuolisen arvion perusteella voidaan todeta, että tuloksiakin syntyi. Voimassa olevalla toisella rakenneohjelmalla oli tarkoitus jatkaa samalla linjalla.

Mahdollisuus korvata ammattikalastajille hylkeiden aiheuttamat vahingot piristi, vaikka onni ainakin tällä erää jäi hyvin lyhyeksi. Myös yleisessä keskustelussa kalastajien ongelmat on lopultakin huomattu - hylje ei pelkästään ole söpö eläin. Kahtena vuonna harjoitettu RKTL:n lohen tutkimuspyynti, tavoitteena lohen uuden hyödyntämisstrategian käyttöönotto ja hyljevahinkojen vähentäminen, on puutteistaan huolimatta antanut kalastajille toivon kipinää.

Elinkeino panostanut laatuun ja tulevaisuuteen

Myös elinkeinon piirissä on tapahtunut myönteisiä asioita. Silakan ja kilohailin vienti Venäjälle ja Viroon on ollut merkittävä aluevaltaus. Laatutyöhön on panostettu sekä aluksilla, veneissä, kalastajien käsittelytiloissa, että jalostusyrityksissä. Ketjulle on jopa hyväksytty oma laatustrategiansa. Etenkin keskuskalasatamia on kehitetty pienempien satamien tiloja ja jäähuoltoa unohtamatta. Silakankalastajat perustivat reilut kolme vuotta sitten oman tuottajajärjestön yhteisen markkinapolitiikan hoitamista varten.

Elinkeinon etujärjestö puolestaan hyväksyi itselleen kalastuspoliittisen ohjelman ja tulevaisuuspaketin, joissa katsottiin tulevaisuuteen ja hyvin selkeästi linjattiin toimenpiteet elinkeinon hyväksi. Ammattikalastajien omia kehittämishankkeita on mm. käynnistetty Saaristomerellä ja Reposaaressa. Muutaman aktiivisen kalastajan toimesta pantiin liikkeelle jopa ajatus troolikalastuslaivaston uudistamisesta ja nykyaikaistamisesta. Ajatuksena oli laivaston uudistaminen ja nykyaikaistaminen ottamalla käyttöön mm. RSW-tekniikkaa. Samalla piti poistaa romutustuella vanhaa kalustoa, jolloin myös luotaisiin tilaa kehittyvälle osalle laivastoa.

Kalastusmajakan valo sammunut

Viime aikoina on kuitenkin ollut vaikeuksia saada selkeä suunta ammattikalastuksen kehittymiselle. Kalastusmajakan valo on ainakin tällä hetkellä sammuksissa. Luulenpa, että elinkeinossa monella on sama ongelma. Kilpailu pienentyneistä silakka- ja kilohailikiintiöstä ovat aiheuttaneet syviä ristiriitoja kalastajien välille. Maa- ja metsätalousministeriö on luopunut kalastajien tasapuolisesta kohtelusta ja helmikuisella päätöksellään jakanut resurssin uudelleen tavalla, joka syrjii yhden kalastusmuodon harjoittajia merkittävällä tavalla. Kalavarat suunnataan todella harvalukuiselle alusmäärälle. Ala on keskittymässä ja tasapuolinen alueellinen kehittyminen on järkkymässä. Tämä on osin markkinatalouden ja luonnollisen kehityksen tulos, mutta vaarana on, että kehitys saa epäterveitä piirteitä. Uhkana on myös koko ajan tulevat päätökset Itämeren kalan dioksiiniraja-arvoista.

Kalastuslaivaston nykyaikaistamisen ja uudistamisen pelisäännöt pantiin uusiksi ja yrittäjät ovat odottavalla kannalla. Kalastajat odottavat myös päätöksiä romutustuen käyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä. Selvää on, että maa- ja metsätalousministeriön omat ratkaisut ja päätökset yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta vaarantavat rakenneohjelman tavoitteiden saavuttamisen.

Rakennetukea laivaston uudistamiseksi voidaan nimittäin antaa vain kahden vuoden ajan. Ehdot ovat myös niin tiukat, että etenkin avomerilaivaston ja vanhojen aluksien uudistaminen voi käydä mahdottomaksi. Selvää on, että jos kalastajalta investoinnin yhteydessä edellytetään korvaavan lisäkapasiteetin hankkimista omalla kustannuksellaan, johtaa se Suomessa aivan uuteen kalastuspoliittiseen tilanteeseen. Tämä merkitsee markkina-arvon syntymistä kalastusalusrekisterissä olevalle kapasiteetille ja lisäkulua elinkeinolle. Se merkitsee myös, että aloittamiskynnys nousee alalle pyrkivälle uudella kalastajalla. Taisi käydä niin, että hyvin kalakantansa hoitaneet suomalaiset ammattikalastajat maksavat virheistä, joita on tehty EU:n muilla vesillä.

Rekisterissä vapautuu tilaa kun passiivista kapasiteettia poistuu, mutta tällä hetkellä Suomessa ei ole pelisääntöjä kapasiteetin jakamiselle. Kuitenkin pelisäännöillä pystytään strategisesti ohjaamaan elinkeinon kehittymistä. Elinkeinon kannalta oli todella valitettavaa, että ministeriö viime vuoden lopun sekoilussa hukkasi Suomelle kuulunutta kapasiteettia ikuisiksi ajoiksi.

Ajoverkkokalastus on puolestaan Itämerellä uhattuna pyöriäisen takia, eläimen, joka meidän vesillä esiintyy hyvin satunnaisesti ja joka myös muualla Itämerellä on harvinainen.

Myös rannikkokalastuksen palikat sekaisin

Myös rannikkokalastuksessa palikat ovat sekaisin. Etenkin Pohjanlahden rannikkokalastuksen tulevaisuus on täysin auki. Lohen tutkimuspyynti on loppumassa ja mitään ei ole saatu tilalle ja aika on loppumassa. Lohikiintiöstä on viime vuosina hyödynnetty vain 60-70 %, ja jos avomeri- ja rannikkokalastuksen toimintaedellytykset muuttuvat vielä huonommaksi, jää suurempi osa kiintiöstämme kalastamatta.

Hyljeongelman hoitamiseksi ei ole myöskään saatu konkreettista aikaan. EU myönsi kylläkin Suomelle oikeuden maksaa kahden vuoden hyljevahingot. Ammattikalastajat hakivat ohjeitten mukaisesti korvauksia viime vuoden elokuun loppuun mennessä. Vieläkään rahoja ei ole näkynyt vaikka kohta on mennyt puoli vuotta hakuajan umpeutumisesta! Tämän jälkeen saalisvahingot ovat taas jäämässä ammattikalastajien maksettavaksi. Hylkeiden aiheuttamat vahingot ja pienentynyt valtion tuki kalastusvakuutusyhdistyksille ovat myös kaatamassa tähän saakka hyvin toimineen suomalaisen sovellutuksen. Yhdistykset eivät pysty kantamaan näin suuria vahinkoja. Maksuja korotetaan ja yhä suurempi osa pyydyksistä jää vakuuttamatta. Pyydysvahingot ovat siten jääneet ja jäämässä, viranomaisten puheista poiketen, ammattikalastajien itse maksettavaksi.

Paljon kysymyksiä – kuka vastaa?

• Tällä hetkellä on paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia.
  Mihin suuntaan silakka- ja kilohailikiintiöt kehittyvät? Milloin huomioidaan kalakantojen nykyinen hyvä tila?
• Miten 2003 kalastuksen säätely hoidetaan? Miten turvataan kaikkien silakankalastajien mahdollisimman tasapuolinen kohtelu ja että kiintiöt riittävät vuoden loppuun saakka?
• Miten Itämeren kalaa kohdellaan tulevassa dioksiinien raja-arvoja koskevassa päätöksenteossa?
• Miten turvataan ammattikalastuksen tasapuolinen alueellinen kehitys?
• Mitkä ovat kalastuslaivaston uudistamisen ja nykyaikaistamisen pelisäännöt?
• Ketkä saavat käyttöönsä kalastusalusrekisterissä vapautuvan tilan?
• Otetaanko romutustuki käyttöön tai ei?
• Mikä on ajoverkkokalastuksen tulevaisuus?
• Otetaanko lohen uusi hyödyntämisstrategia käyttöön?
• Ketkä kalastavat Suomen lohikiintiön jatkossa?
• Saadaanko hyljekanta hallintaan?
• Kuka maksaa hylkeiden kalastukselle aiheuttamat vahingot?

Kuka vastaa ja mitkä ovat vastaukset? On muistettava tilastojen takana oleva tosiasia. Kalastusalan yrityksiä on alla 400. Nämä vastaavat pääosasta tuotantoa. Tämän avainryhmän päättäjät odottavat vastauksia ja tekevät päätöksiä omasta tulevaisuudestaan sen perusteella. Alalla ei olisi varaa menettää yhtäkään heistä huonon kalastuspoliittisen päätöksenteon ja kalastushallinnon takia. Jollain paikkakunnalla kyse voi olla viimeisestä ammattikalastajasta. Uuden saaminen tilalle on todella työn ja tuskan takana. Huonot päätökset johtavat uusiutuvan luonnonvaran hyödyntämättä jättämiseen, alkutuotannon työpaikkojen menettämiseen, kotimaisen luonnonkalan häviämiseen markkinoilta ja vuosisatoja vanhan rannikkokulttuurin kuihtumiseen.

Kalastuksella oltava toimintakenttä

Kalastukselle on oltava toimintakenttä, joka mahdollistaa ammattimaisen kalastuksen. Keskeinen vaatimus on toimintakentän vakaus ja ennustettavuus. Jatkuvasti muuttuva toimintakenttä estää suunnitelmallisen ammattikalastuksen kehittämisen, ammatinharjoittajan mahdollisuuden pitkäntähtäimen kehitystyöhön sekä aiheuttaa kohtuuttomia riskitekijöitä yrittäjälle. Merellä ja sisäjärvillä tapahtuva ammattimainen kalastus on tunnustettava merkittäväksi osaksi pohjoista elintarviketuotantoa.

Edellytämme, että maa- ja metsätalousministeriö paneutuu perusteellisesti elinkeinon kehittymiseen vaikuttaviin tekijöihin ja että kalastushallinto lähestyy asioita myös yritystaloudellisesta näkökulmasta. Nyt tarvitaan välittömiä ja selkeitä linjauksia!

Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL – Finlands Yrkesfiskarförbund FYFF r.y.

Kim Jordas
toimitusjohtaja