14.9.2002

Itämeren kalastuskomissio päätti vuoden 2003 saaliskiintiöistä

Berliinissä 9-13.9.2002 kokoontunut Itämeren kansainvälinen kalastuskomissio IBSFC on päättänyt vuodelle 2003 asetettavista saaliskiintiöistä. IBSFC suosittelee seuraavien kokonaiskiintiöiden (TAC) asettamista (suluissa vuosi 2002):

* Tämän lisäksi Viro ja Latvia saavat yhteensä kalastaa 23 000 tonnia Riianlahdelta. ** Vuoden 2002 kiintiötä on korotettu 4 000 tonnilla 64 000 tonniin. Muodollinen käsittely on vielä kesken. Suomen osuus lisäyksestä on 3 279 tonnia. Tämän lisäksi Ruotsi on kiintiövaihdon yhteydessä jo siirtäynyt Suomelle 3 880 tonnia. Suomen kokonaiskiintiö vuonna 2002 on siten 56 351 tonnia

Kiintiöiden keskeisenä perustana käytettiin kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) antamaa arviota kalakantojen tilasta.

EU-komissio ajoi kokouksessa voimakkaasti kiintiöalueiden muuttamista, vaikka kaikki EU:n Itämeren jäsenmaat vastustivat hanketta. Esityksenä oli, että turskalle muodostetaan kaksi kiintiöaluetta ja silakalle neljä kiintiöaluetta. Hanke ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa edennyt, mutta asiaan palataan seuraavissa kokouksissa. Esitys olisi merkinnyt mm. Suomelle huomattavia kiintiöiden menetyksiä.

Turskakiintiö pysyi lähes entisellä tasollaan. ICES oli omissa suosituksissaan ehdottanut täydellistä kalastuskieltoa nk. itäisen kannan osalta. Turskan alamittaa nostettiin 35 senttimetristä 38 senttimetriin. Turskatroolin teknisiin ominaisuuksiin tehtiin myös muutoksia (vähimmäissilmäkoko 1.9.2003 lähtien 140 mm). Kesäkauden kalastuskieltoa ja Bornholmin syvänteen sulkemista kesäksi jatkettiin.

Pääaltaan lohikiintiöön tuli 10 000 kappaleen lisäys. Poikastuotanto tärkeimmissä lohijoissa on jo nyt saavuttanut tavoitteet, joita on asetettu lohen elvytyssuunnitelmassa (SAP) vuodelle 2010. Lohikiintiöstä kuitenkin merkittävä osa viime vuosina on jäänyt kalastamatta tiukan kalastuksen säätelyn takia, joten korotuksen käytännön merkitys on pieni. IBSFC hyväksyi myös lohen uuden hyödyntämisstrategian. Tavoitteena on kehittää lohenkalastusta siten, että istutetut lohet voitaisiin paremmin hyödyntää luonnonlohia vaarantamatta. Suomenlahden lohikiintiötä sen sijaan pienennettiin aikaisempien vuosien mukaisesti. Suomenlahden lohikiintiö on viime vuosina jäänyt suurelta osin hyödyntämättä, joten pienennyksellä ei vielä ole suoraa vaikutusta kalastukseen.

Kilohailin kokonaiskiintiöön tehtiin suhteellisen suuri leikkaus (-18,4 %) vaikka kilohailikanta on hyvässä kunnossa. Suomi esittikin kiintiön pitämistä vuoden 2002 tasolla.

Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden silakkakiintiö pienennettiin taas ja on vuonna 2003 noin 143 000 tonnia. Ratkaisuun liittyi kuitenkin lisäys, jonka mukaan Viro ja Latvia saavat yhteensä kalastaa 23 000 tonnia Riianlahdella. Kalastettavaa Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella on siten yhteensä noin 166 000 tonnia.

Pohjanlahden silakkakiintiö oli Suomen kannalta kokouksen keskeisin kysymys. Itämeren kansainvälinen kalastuskomissio on jo neljänä peräkkäisenä vuonna alentanut silakkakiintiöitä. Suomen kalastuksellisesti tärkein silakkakiintiö Pohjanlahden alueella on alentunut noin 90 000 tonnista (1998) noin 50 000 tonniin (2002). Tuoreet laskelmat osoittavat, että Selkämeren silakkakanta on nk. vihreä kanta, toisin sanoen kanta on biologisesti turvallisten rajojen sisäpuolella.

Silakankalastus keskeytettiin viime vuonna kuukaudeksi, jotta kiintiö riittäisi vuoden loppuun. Tänä vuonna kalastus keskeytettiin samasta syystä melkein kahdeksi kuukaudeksi. Kalastajien käsityksen mukaan silakkakannat ovat voimakkaassa kasvussa. Suomi esittikin EU:n sisällä kiintiön nostamista 70 000 tonniin. EU:n komissio ei kuitenkaan ajannut jäsenmaidensa etuja. Lopputulos merkitsee taas kerran suuria menetyksiä kalastajille ja koko elinkeinolle.

Suomi jättikin EU-komission neuvottelemasta ratkaisusta vastalauseen.

Suomen Ammattikalastajaliitto paheksuu voimakkaasti EU-komission edustajien toimintaa neuvotteluiden aikana. Ratkaisu ei sisällöltään ole johdonmukainen ja tasapuolinen. Se ei ole jäsenmaiden etujen mukainen, eikä myöskään anna arvoa Itämeren pohjoisosien silakkakantojen myönteiselle kehitykselle. EU-komission käytännön toimet eivät anna kovin hyviä perusteita elinkeinon kehittämiselle ja tulevaisuudelle Itämeren alueella. Ammattikalastajaliitto esittääkin, että maa- ja metsätalousministeri esittää vahvan vastalauseensa asian hoitamisesta komissaari Franz Fischlerille, joka komissiossa vastaa kalatalousasioista.

IBSFC antaa suositukset ko. kiintiöistä, joiden perusteella sopimusosapuolet vahvistavat kiintiönsä tai mahdollisesti ilmoittavat vastustavansa jotakin suositusta. EU vahvistaa suositukset erityisellä kiintiöasetuksella joulukuussa pidettävässä kalastusneuvoston kokouksessa.

Suomi osallistui kokoukseen osana EU:n valtuuskuntaa, jota johti yksikön päällikkö Ole Tougaard Euroopan komissiosta. Suomen edustajina olivat kalastusneuvos Markku Aro ja ylitarkastaja Heikki Lehtinen maa- ja metsätalousministeriöstä, tutkija Eero Aro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta, toiminnanjohtaja Markku Myllylä Kalatalouden Keskusliitosta sekä elinkeinon edustajana toimitusjohtaja Kim Jordas Suomen Ammattikalastajaliitosta.

Lisätietoja antavat:

toimitusjohtaja Kim Jordas, SAKL, puh. 0400-720 690
puheenjohtaja Heikki Salokangas, SAKL, puh. 0400-772 735