LEHDISTÖTIEDOTE, julkaisuvapaa

17.8.2002/ KJ

Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry
Hallituksen hyväksymä liiton yleinen kannanotto

Yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan uudistaminen

Yleistä

Komission linjaukset yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteista ovat kannatettavia. Kuitenkin on painotettava, että kalastus tulee olla ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Myös elinkeinon ja kalastajien intressit on turvattava kun puhutaan kestävästä kalastuksesta. On myös painotettava kalastuksen kannattavuuden ja kilpailukyvyn varmistamista elintarvikemarkkinoilla.

Suurin puute esityksessä on se, että komissio ei kiinnitä huomiota elinkeinon jatkuvuuteen ja siihen miten alalle saadaan nuoria. Yrittäjien määrän väheneminen esim. Suomessa on niin rajua, että se uhkaa koko elinkeinon sisäistä dynamiikkaa ja toimivuutta. Esityksessä puhutaan hyvin vähän kalastajista ja miten heidän tulevaisuutensa turvataan elinkeinon sisällä. Kalastajien koulutus ja työympäristön parantaminen ei myöskään ole esillä. Viesti on lähinnä se, että kalastajat ovat mukana taantuvassa elinkeinossa, josta tulee lähteä mahdollisimman pian.

Esitys on myös luonteeltaan yleistävä, eikä Suomen kaltaisia äärialueita oteta huomioon. Esityksessä painotetaan myös vahvasti ympäristöasioita sekä kalastuslaivaston kapasiteettikysymystä. Myönteistä toki on, että tunnustetaan tieteellisten lausuntojen ja tietojen heikkoudet. Halu ottaa sidosryhmät tehokkaammin mukaan poliittiseen päätöksentekoon ansaitsee myös kaiken tuen.

Ympäristöulottuvuus on vahvasti mukana esityksessä. Jatkossa olisi kuitenkin voimakkaasti kiinnitettävä huomiota vesiympäristöä parantavien toimenpiteiden käynnistämiseen. Haiden, valaiden ja merilintujen suojelu otetaan huomioon esityksessä. Itämerellä kuitenkin sivusaaliit ovat vähäiset ja tällä hetkellä hylje muodostaa vakavan uhan kalastuksen jatkumiselle monilla alueilla. Merimetso on uusi uhka kalastuselinkeinolle. Sekä EU:n että kansallisia varoja tulee voida käyttää haittojen vähentämiseen ja korvaamiseen.

Kalavarojen hoito, suhteellinen stabiliteetti ja vesille pääsy
Liitto kannattaa komission linjauksia koskien kiintiöjakoa, ts. suhteellisen stabiliteetin säilyttämistä, sekä periaatteita vesille pääsystä. On syytä jatkaa poikkeusta vapaasta vesille pääsystä, jonka perusteella vain naapurivaltiot pääsevät toistensa aluevesille 6-12 merimailin sisäpuolelle (Suomi-Ruotsi 4-12 merimailia).

Komission lähtökohtana on, että monien kalakantojen biologinen kestävyys on uhattuna. Itämeressä kantojen tila on kuitenkin yleisesti ottaen kestävällä pohjalla, poikkeuksena lähinnä ainoastaan turska. Kun ainoastaan huomioidaan kalakantojen tila, on vaarana, että kalastuksen sosio-ekonomiset ulottuvuudet jäävät liian vähälle huomiolle. Kalastus on legitiimi ja taloudellisesti perusteltu elinkeino ja on pyrittävä mahdollisimman suuren kalastukseen.

Monivuotisia hoitosuunnitelmia ei tulisi vahvistaa kaikille kalakannoille. Tämä tulisi olla ainoas-taan erityistoimenpide elvytettäville kalakannoille. Liitto vastustaa yleistä pyyntiponnistuksen säätelyjärjestelmää. Järjestelmä olisi toteutuessaan hallinnollisesti hyvin raskas ja käytännön kalastustoimille huonosti soveltuva. Komission ja parlamentin roolia päätöksenteossa ei tulisi lisätä.

Kalastuslaivasto
Komission lähtökohtana on, että yhteisön laivaston ylikapasiteettiongelma on melkein yksinomaan syynä elinkeinon vaikeuksiin ja kannattamattomuuteen. Tämä ei pidä paikkaansa Suomen osalta. Kannattavuuteen liittyvät ongelmat johtuvat lähinnä kalan alhaisesta hinnasta, kansallisista säätelytoimenpiteistä lohenkalastuksessa sekä hylkeiden aiheuttamista vahingoista. Suomessa aktiivinen osa kapasiteettia ja kalavarat ovat tasapainossa.

Kalastuskapasiteetin hallintaan liittyvien järjestelmien yksinkertaistaminen on tuettava asia ja liitto tukee komission ehdotusta luopua monivuotisista ohjausohjelmista. Suomi on täyttänyt nykyisen laivasto-ohjelman tavoitteet ja tämä on laskettava eduksemme jatkossa. Suomen tulee saada hyödyntää nykyisessä ohjausohjelmassa oleva mahdollinen käyttämätön kapasiteetti.

Liitto pitää komission esittämiä romutukseen liittyviä tavoitteita vahvasti ylimitoitettuina jos huomioidaan kalankantojen tilaa Itämerellä. Komission esittämä romutustarve Suomen osalta on täysin epärealistinen eikä pohjaudu todelliseen tilanteeseen. Mahdollisuus alusten romuttamiseen on kuitenkin pidettävä toimenpiteenä kannatettavana asiana rakenteellisen muutoksen aikaansaamiseksi laivastossa ja iäkkäämpien kalastajien sosio-ekonomisen aseman turvaamiseksi.

Pienimuotoiselle rannikkokalastukselle alle 12 metrisillä aluksilla tulisi antaa oikeus käyttää laajasti erilaisia pyydyksiä. Tämä mahdollistaisi rannikkokalastuksen monimuotoisen kehittämisen hyödyntämällä uusia kalastusstrategioita.

Rakennetuet
Liitto kannattaa yhteisön rakennetukien käyttöä tulevaisuudessakin. Tulisi pyrkiä siihen, että yhteisötason säädökset ovat yleistasolla ja yksityiskohtaisemmat määräykset annetaan jäsenvaltion toimesta. Julkisten tukien poistaminen vaikuttaisi suuresti mahdollisuuteen kilpailla tasavertaisesti tuetun elintarviketuotannon (maatalouden) kanssa. Liitto vastustaa siksi jyrkästi nykyisten rakennetukien uudelleentarkistamista. Suomen kalastuslaivaston keski-ikä on korkea ja vaatii todellista uusimista. Nykyaikainen kalastuslaivasto houkuttelee myös alalle sen kaipaamia uusia kalastajia. Kalastuskapasiteetin uusimiseen tulisi riittää vastaavan kapasiteettimäärän poistaminen. Jos ehdoksi asetetaan suuremman kapasiteettimäärän poistaminen, tekee se uusimiseen käytännössä mahdottomaksi. Ehto loisi ei-aktiiviselle laivastolle markkinat ja olisi lisäkulu uuden alusinvestoinnin yhteydessä.

Kalastuksen valvonta
Liitto vastustaa satelliittivalvonnan laajentamista pienempiin aluksiin. Laajentaminen toisi uusia kustannuksia ilman että se vastaavasti antaisi uusia tuottoja kustannusten kattamiseksi. Vaatimus kalan ostajien täydellisestä rekisteröintipakosta ei huomioi ammattikalastajien suoramyyntiä. Erityistä tarvetta valvonnan tehostamiselle ei ole olemassa Suomessa. Valvonta tulee olla jossain järkevässä suhteessa elinkeinon toiminnan taloudelliseen laajuuteen ja valvonnan lisäämiseen ei näin ollen meillä liene syytä. Valvontamenettely tulisi pitää nykyisten viranomaisten käsissä ja komission valtaa ei tule lisätä.

Hallintomenettelyjen parantaminen
Komission ehdotus alueellisista neuvoa-antavista kalastuskomiteoista sekä jäsenvaltioiden toimivallan lisäämisestä aluevesien osalta ovat kannatettavia. Liiton mielestä on harkittava myös päätäntävallan siirtämistä em. komiteoille. Tällaisella menettelyllä voidaan ottaa huomioon yhteisössä vallitsevat alueelliset eroavaisuudet ja tällöin on myös mahdollista lisätä sidosryhmien osallistumista prosessiin. Kalastus on todellisuudessa erilaista eri alueilla ja siksi sijaisuusperiaatteelle on annettava reaalinen sisältö. Erilaisuudet ovat alueellisia ja keskitetty politiikka ei voi ratkaista alueellisia ongelmia

Tutkimus ja tieteellinen neuvonta
Monissa tieteellisissä lausunnoissa ja tiedoissa on heikkouksia. Liitto kannattaa poikkitieteellisen tutkimuksen lisäämistä ja yleensäkin tutkimuksen tasoa on nostettava. Tärkeätä on myös, että avoimesti otetaan huomioon kalastajien oma tietämys esim. kalakanta-arvioita laadittaessa.