Suomen Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Kim Jordas otti Merikarvia viikon pääjuhlan puheessaan 10.7 kantaa ammattikalastuksen ajankohtaisiin asioihin.

Johdanto
Maa- ja metsätalousministeriön entinen pitkäaikainen kansliapäällikkö Reino Uronen totesi kerran eräässä pohjoismaisessa kala-alan tilaisuudessa, että Suomi on siitä ihmeellinen maa, että kalatalouden merkitys kansantaloudellisesti on suhteellisen vähäinen, mutta kuitenkin maassamme asuu 5 miljoonaa kalatalouden ja kalastuksen asiantuntijaa. Tämän huomaa parhaiten kun puhutaan Itämeren lohesta ja siitä kuinka lohen kalastusta pitää järjestää. Mutta palataan loheen vähän myöhemmin.

Kiitän järjestäjiä tilaisuudesta tulla tänne puhumaan kalataloudesta elinkeinona. Kutsu jonkin verran yllätti, mutta mikä sen parempi kuin kesäinen viikonloppu Selkämeren rannikolla. Puhun siis täällä yhtenä Suomen 5 miljoonasta kalatalouden asiantuntijasta. Kerrottakoon kuitenkin, että olen toiminut vuodesta 1993 Suomen Ammattikalastajaliiton johtajana. Vaikka olen syntynyt syvällä maaseudulla itäisellä Uudellamaalla, ovat asuinvuodet Ahvenanmaan saaristossa ja suhteellisen pitkä työrupeama kalastuselinkeinon byrokratian parissa toivottavasti opettaneet jotain.

Valtakunnallinen Suomen Ammattikalastajaliitto on perustettu vuonna 1980. Sääntöjensä mukaan liitto toimii ammattikalastajien yhteisenä etujärjestönä pyrkimyksenä edistää ja valvoa kalastajakunnan ammatillisia, taloudellisia ja sosiaalisia etuja, sekä luoda edellytyksiä ammattikalastajien väliselle tehokkaalle yhteistyölle. Liitto edustaa kalastuselinkeinoa erilaisissa yhteyksissä sekä kansallisesti, että kansainvälisesti, erityisesti tänä päivänä EU:n suuntaan.

Liitto jakaantuu kahdeksaan aluejärjestöön, joista yksi toimii täällä Selkämeren alueella ja jonka puheenjohtajana tällä hetkellä on merikarvialainen kalastaja Ari Uusimäki. Ari myös edustaa aluettaan liiton hallituksessa. Myös aikaisemmin merikarvialaisten panos on ollut merkittävä ammattikalastajien edunvalvonnassa. Toinen merikarvialainen, ammattikalastaja Simo Luotonen, toimi myös aikanaan aktiivisesti liiton hallituksessa.

Käsitellen puheessani lyhyesti viittä asiaa; kalastuksen yleistä kehitystä maassamme ja erityisesti Selkämeren alueella, Itämeren tilaa, hyljekysymystä ja sen yhteydessä vähän merimetsoakin, lohen kalastusta ja lopuksi Morenian suunnitelmia nostaa merihiekkaa ja –soraa tältä alueelta.

Ammattikalastuksen tilanne
Ammattikalastuksen kehitys viimeisten vuosien aikana on ollut muiden peruselinkeinojen kaltainen. Pääammattikalastajien määrä on vähentynyt noin 20 prosentilla viiden viimeisten vuoden aikana, keski-ikä on noussut ja lähentelee 50 vuotta ja uusia yrittäjiä tulee alalle hyvin vähän. Ammattikalastajien tuottaman kalan määrä on pysynyt suhteellisen vakaana, mutta kalan tuottaja-arvo on alentunut. Noin 25 vuotta sitten kalan myynti antoi elinkeinolle merialueella noin 50 miljoonaa euroa, tänä päivänä alle puolet siitä. Tämä raha on pois elinkeinon kehittämisestä ja vähentää alan houkuttelevuutta.

Maa- ja metsätalousministeriö on keväällä käynnistänyt pitkän aikavälin strategian laatimisen merikalastukselle. Tavoitteena on luoda strategia elinkeinon kehittämiselle ja näin saada elinkeino uuteen nousuun. Strategiatyön yhteydessä on todettu, että suomalaisen kalastuselinkeinon ekologinen kestävyys on hyvää tasoa. Kalakantojamme hyödynnetään tuottokykyyn nähden kestävällä tai kohtalaisen kestävällä tavalla. Ongelmana on lähinnä ainoastaan Itämeren turskakantojen tila. Ongelmat ovat elinkeinon taloudellisessa ja sosiaalisessa kestävyydessä. Kalan hintakehitys on ollut heikkoa ja kalastuskustannusten kasvu ovat heikentäneet sektorin taloudellisia näkymiä. Kalastuskustannuksia ovat nostaneet mm. polttoaineen korkea hinta ja hyljevahinkojen lisääntyminen. Merikalastus myös siis työllistää yhä harvempia. Tällä on taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia seurannaisvaikutuksia alueilla, joilla kalastus on ollut suuri merkitys. Kalastus ei nimittäin ole pelkästään elinkeino vaan myös elämäntapa ja tärkeä osa rannikon kulttuuria.

Muutama sana kalan markkinoista Suomessa on tässä yhteydessä paikallaan. Kala on arvostettu elintarvike ja periaatteessa laajat markkinat ovat olemassa. Kalan kulutus onkin kasvanut ja on jo eurooppalaista huipputasoa. Kalan kulutus vuonna 1999 oli 12,7 kiloa per henkilöä, vuonna 2003 se oli jo 15 kiloa. Ongelmana kotimaisen alkutuotannon kannalta on, että kasvu on suuntautunut ulkomaisen kalaan, lähinnä norjalaiseen kasvatettuun lohen ja kirjoloheen Viime aikoina on toisaalta ollut nähtävissä myös laadukkaan luonnonkalan arvostuksen nousu ja on ilmeistä, että pohjoisen Itämeren suomukaloille tulee olemaan lisääntyvää kysyntää tulevaisuudessa. Elintarvikesilakan asema on ongelmallisempi ja silakalle onkin löydettävä uusia käyttökohteita. Silakan vienti idän markkinoille on ollut viime vuosien pelastus ja siellä on mahtava potentiaali, mutta toisaalta Venäjän ja Viron markkinoita leimaa epävarmuus.

Selkämeren tilanne seuraa keskimäärin valtakunnallista kehitystä. Avomerikalastus Selkämerellä on jopa menestynyt muita alueita paremmin ja koko Suomen silakan kalastuksen painopiste on viimeisen kymmenen vuoden aikana selkeästi siirtynyt Selkämerelle. Kalastus on samalla keskittynyt muutaman satamaan; Kaskisiin, Reposaareen ja Uuteenkaupunkiin. Toisaalta Selkämeren rannikkokalastus on ollut suuri menettäjä, voimakkaasti kasvanut hyljekanta ja tiukka lohenkalastuksen säätely on kohdellut ankarasti Selkämeren rannikkokalastajia. Äskettäin on valmistunut selvitys rannikkokalastuksen nykytilasta Selkämerellä. Siinä todetaan, että Selkämeren rannikkokalastus käy parhaillaan läpi yhtä historiansa vaikeimmista murroksista.

Tätä taustaa vastaan käyn seuraavassa läpi eräitä asioita, jotka vaikuttavat kalastuselinkeinon tulevaisuudennäkymiin.

Itämeren tilanne
Näin keskikesällä Itämeren tilanne huolestuttaa kovasti kaikkia medioita ja kansalaisia. Itämeren tilanteen konkreettisin ilmentymä, leväkukinnat, ovat silloin ajankohtaisia. Viime viikonvaihteen iltapäivälehdessä seitsemän kansanedustaja ympäristöministeri Jan-Erik Enestamin johdolla olivat kampailussaan Itämeren puolesta jopa pukeutuneet uimapukuun kaiken kansan töllisteltäviksi. Kansanedustajien antamat vinkit Itämeren pelastamiseksi eivät tosin ihan vakuuttaneet.

Arviot Itämeren tilasta ja sen tulevaisuudesta vaihtelevat. Eräät ruotsalaistutkijat toivat kevään aikana esille mielipiteensä, jonka mukaan Itämeren ekologia on mennyt lopullisesti takalukkoon ja mitään ei enää ole tehtävissä. Itämeri on kuollut meri. Toiset taas odottavat, että tehokkaiden vesisuojelutoimien avulla voidaan pelastaa Itämeri. Listalla ovat mm. Pietarin jätevesien puhdistaminen, hajakuormituksen vähentäminen sekä kalankasvatuksen ja maatalouden ravinnekuormituksen pienentäminen. Tosin jo menneellä viikolla MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä ennätti todeta, että Suomen maatalous on jo tehnyt paljon.

Itämeren rehevöityminen on toinen puoli Itämeren tilan muutoksesta. Toinen puoli on
varallisten aineiden pääsy vesistöihin. Vaikka tilanne tältä osin on parantunut, syntyy varallisesta aineista kohu-uutisia säännöllisin väliajoin. Tuorein on orgaanisten tinayhdisteiden löytyminen satama- ja väyläalueilta, esimerkiksi Helsingin Vuosaaresta ja Airistolta. Tällaiset uutiset vaikuttavat valitettavasti kovin negatiivisesti kalan imagoon.

Itämeren tilanteen parantaminen onkin perusedellytys kalastuselinkeinon jatkumiselle. Tähän tarvitaan kaikkien Itämeren maiden panostusta ja myös EU:n varoja. Kalastus tekee puolestaan joka päivä työtä Itämeren puolesta. Kalastus on ainoa ihmisen harjoittama toimi, joka poistaa Itämerestä ravinteita.

Hylje
Itämeressä löytyy myös voittajia.

Harmaahyljekanta kasvaa nimittäin yli 10 % vuodessa. Tutkijoiden viimeksi laskema Itämeren harmaahyljekanta oli noin 17.000 eläintä. Tämä tarkoittaa, kun laskennan yhteydessä ei kaikkia elämiä huomata, että kannan todellinen koko on vähintään jossain 20.000 ja 30.000 kappaleen välillä. Tämän lisäksi etenkin Perämerellä on suhteellisen vahva norppakanta. Metsästyksellä ei ole näillä näkymin mahdollista rajoittaa kannan kasvua oleellisesti. Näin ollen hyljevahingot pahenevat koko ajan ja eräillä alueilla kalastus on jouduttu lopettamaan kokonaan.

Ammattikalastajat pitävät hylkeitä monin paikoin suurimpana yksittäisenä uhkana elinkeinolleen. Kyse on myös kotimaisen luonnonkalan tuotannon turvaamisesta. Tämän pitäisi olla myös laajojen kuluttajaryhmien intressissä.

EU:n komissio antoi Suomelle luvan maksaa ammattikalastajille korvauksia hylkeiden aiheuttamista saalisvahingoista vuosilta 2000-2001. Komissio edellytti päätöksessään, että korvaukset maksetaan kertaluonteisesti. Sen mielestä toistuvia hylkeiden aiheuttamia vahinkoja ei tulevaisuudessa voida pitää joka vuosi uutena poikkeuksellisena tapahtumana, vaan ne on nähtävä tavallisina alueilla, joilla ilmiö vaikuttaa.

Itämeren hyljekanta on pääosin Ruotsin ja Suomen alueella ja nämä maat kantavat siten EU:n ja Itämeren piirissä päävastuun hyljekannan kehityksestä ja sen vaikutuksista mm. elinkeinojen harjoittamiseen. Ruotsissa onkin käytössä korvausjärjestelmä. Myös Suomessa tulisi yhteiskunnan ottaa vastuu luonnonsuojelutoimien vaikutuksista. Suomen Ammattikalastajaliitto on siksi esittänyt, että Suomen tulisi mahdollisimman pian uudelleen avata neuvottelut komission kanssa, jotta hylkeiden aiheuttamat vahingot voidaan korvata ammattikalastajille valtion varoista.

Merimetso
Merimetso kotiutui Suomeen pesimälinnuksi vuonna 1996. Tämä oli seuraus koko Euroopan alueella tapahtuvasta lajin kannan kasvusta. Suomessa merimetson kanta on viime vuosina kaksinkertaistunut joka vuosi ja maassamme pesi 2004 vajaat 3.000 paria 21 yhdyskunnassa. Valtaosa pareista pesii Suomenlahdella, mutta myös Selkämeren rannikolla yhdyskuntien määrä ja koko kasvaa. Koska merimetso syö kalaa, se vaikuttaa kalakantoihin. Merimetso syö myös kaupallisesti arvokkaita kaloja kuten ahvenia.

Merimetso pesii tiiviissä yhdyskunnissa ja niiden uloste tuhoaa puustoa ja kasvillisuutta. Merimetso saattaa siis alentaa yhdyskuntasaarten ja niitten lähellä olevien saarten käyttömahdollisuuksia, viihtyisyyttä ja kaupallista arvoa. Tällä hetkellä ei vielä ole kovin tarkkoja tietoja merimetson vaikutuksista, mutta kokemukset Tanskasta ja Ruotsista osoittavat, että merimetsolla voi olla huomattaviakin vaikutuksia kalakantoihin ja maankäyttöön esimerkiksi virkistysalueina. Ympäristöministeriön asettama työryhmä tulee elokuussa antamaan oman ehdotuksensa merimetson kannanhoitosuunnitelmaksi. Tämän jälkeen alkaa toivottavasti asiallinen julkinen keskustelu tarvittavista toimista ennen kuin poliitikot tekevät omat ratkaisunsa asiassa. Mielestämme kannanrajoittamistoimiin tulisi ryhtyä nopealla aikataululla.

Lohi
Kotimaista luonnossa kasvanutta lohta saatiin ammattikalastajien toimesta viime vuonna saaliiksi aikaisempia vuosia enemmän. Syitä positiiviseen kehitykseen on monia. Kasvanut lohikanta ja hylkeen kestävät pyydykset ovat positiivisen kehityksen taustalla. Samalla on myös myyntiin tulevan arvokalamme laatu parantunut ammattikalastajien uusien pyyntitapojen myötä.

Lohi on perinteisesti ollut rannikkokalastuksemme taloudellinen perusta. Lohisaalis on heijastunut suoraan muuhun kalastukseen kuten siian ja taimenen pyyntiin kuin myös ammattikalastuksen liitännäiselinkeinojen kannattavuuteen. Todellisen gourmet-tuotteemme arvo siis kertaantuu matkalla rysistä kuluttajalle.

Suomalainen merilohi uhkasi jo kadota kotoisilta ruokapöydistämme. Syynä ovat olleet Pohjanlahdelle asetetut kalastusrajoitukset ja viime vuosina erityisesti hallin aiheuttamat ongelmat. Pääosa Suomen lohikiintiöstä onkin kalastettu Itämeren eteläisiltä vesiltä tai Perämereltä. Kalastusrajoitusten ja niistä johtuvien vaikeuksien vuoksi EU:n Suomelle myöntämä lohikiintiö onkin monena vuotena jäänyt kalastamatta täysimääräisenä. Tätä on pidettävä sekä kansantaloudellisesti että elintarviketuotannon ja erityisesti ammattikalastajan elinkeinon suhteen kestämättömänä kehityksenä.

Lohta suomalaiset ovat kuitenkin syöneet. Halpa norjalainen kasvatettu merilohi on tehnyt hyvin kauppansa. Merialueen kalastus ei ole kuitenkaan enää moneen vuoteen ollut uhka luonnonlohen lisääntymiselle. EU:n määrittämät kalastuskiintiöt ovat, kuten jo aikaisemmin totesin, jopa jääneet käyttämättä, vaikka kiintiö voitaisiin kalastaa turvallisesti kokonaan myös lohen osalta.

Suurin saalispudotus on Selkämerellä, jossa lohella on ollut merkittävä osuus rannikon kalastajien elannosta. Ei kuitenkaan viimeisenä kymmenenä vuotena. Etenkin ajoverkkokalastus on kärsinyt rajoituksista ja vuonna 2008 ajoverkkosaaliit putoavat nollaan. Tällöin astuu voimaan EU:n asettama täydellinen ajoverkkokalastuskielto koko Itämeren alueella. Perusteena on käytetty Itämeren pyöriäiskannan suojelua. Korvaavaa kalastusmuotoa ei ole, eikä kalastajille ole tiedossa kiellosta minkäänlaisia korvauksia.

Näin päättyy myös yksi aikakausi lopullisesti suomalaisen ammattikalastuksen historiassa. Ajoverkkokalastus ja lohipaatit lippuineen olivat pitkään näkyvä osa Selkämeren ja Ahvenanmaan kalasatamien toimintaa. Nykyään satamista löytyy enää muutamia lohenkalastusaluksia kuin muistoina vanhoista hyvistä ajoista.

Perinteinen, vuosien saatossa toimivaksi kehitelty lohi- tai siikapyydys ei suojaa hylkeiden hyökkäyksiltä. Monet ovatkin tehneet mieltä kaihertavan ratkaisun. Pyydyksiä ei lasketa lainkaan pyyntiin. Pyydysten kehitystyölle oli tilaus. Ruotsalaiset vastasivat haasteeseen ja markkinoille tuli uudentyyppinen rysämalli.

Rysä sai nimen Push- up. Nimi kuvastaa pyydyksen luonnetta. Rysä koetaan kompressorin tuottamalla ilmanpaineella nopeasti ja kivuttomasti. Kalat valuvat paattiin kaukalon kautta. Kokemiseen menee yleensä vajaat 10 minuuttia.

Parasta rysässä oli kuitenkin hylkeenkestävyys. Rakenne ja materiaalit estävät hyljettä syömästä kalastajan saalista. Nielun kalterit eivät mahdollista hylkeen kulkua perään, ja perän ympärille rakennettu kaksoishavas estää hyljettä häiritsemästä lohia. Sekä lohi että kalastaja säilyvät ilman stressiä.

Stressittömyys ja perän pienisilmäinen rakenne pitävät lohen laadun erinomaisena. Menneiden pyydysten tuottamat suomuvauriot ovat Push - up kaloissa historiaa. Tästä on tullut jo nyt myönteistä palautetta sekä kalanmyyjiltä että kuluttajilta.

Suomessa rysiä on ollut lähinnä koekäytössä muutaman vuoden. Myös Merikarvialla on oltu tässä suhteessa kärkijoukossa ja useita ruotsalaisvalmisteisia Push up-rysiä on jo pyynnissä. Kyse saaliiden osalta ei ole mistään ihmepyydyksestä verrattuna perinteisiin, mutta saalis jää kalastajalle. Hinnaltaan pyydys on myös perinteisiä huomattavasti kalliimpi.

Viranomaiset tulivatkin tästä syystä vuoden 2004 lopulla kalastajia vastaan. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi ammattikalastajille tukea uusien hylkeenkestävien ja valikoivien rysien hankintaan.

Vuonna 2005 kalastaakin useat kymmenet uuden karheat lohipyydykset arvokalaa markkinoille. Uudenlainen pyydys onkin luonut uutta toivonkipinää rannikkomme kalastuksen hiipuvaan nuotioon.

Pyyntikiintiömme ja pyydystekniikan uudet tuulet mahdollistavat lohelle entistä pidemmän pyynti- ja markkinointikauden. Kevään rajoituksista voidaan luopua kokonaan. Rannikon rysäpyynti ei uhkaa oleellisessa määrin luonnonlohen nousua kohti kutujokia. Kaloja riittää lisääntymiseen, pohjoisten jokien matkailuyrittäjille ja myös merten ammattikalastajille.

Lohi on kuten tunnettua poliittinen eläin Suomessa. Täysin uusi peluri on tänä vuonna ilmestynyt kentälle. Lapin liiton johdolla on perustettu Pelastakaa Itämeren Villilohi ry ja Lohirahasto. Hyvin arvovaltainen kansalaistoimikunta, johon kuuluu mm. eduskunnan puhemies Paavo Lipponen, on lähtenyt keräämään varoja rahastoon, jonka avulla ostetaan ammattikalastajat pois mereltä ja elinkeinostaan. Myös median edustajat, esim. Helsingin Sanomien, MTV 3:n ja Suomen Kuvalehden, ovat aktiivisesti mukana toiminnassa. Tämä myös näkyy kyseisissä medioissa uutispuolella. Lohirahasto on ensi vaiheessa tekemässä sopimuksia Perämeren kalastajien kanssa, mutta myöhemmin myös Merenkurkun ja Selkämeren kalastajien kanssa. Lohirahastomallia on muualla maailmassa käytetty jo pitkään ja sinällään tämä lienee ammattikalastajien ainoa mahdollisuus saada korvaus siitä, että lopettavat kalastuksen tai ovat tietyn ajan pois mereltä. Mutta tähän suomalaiseen lohirahastoon liittyy perustavaa laatua olevaa epärehellisyyttä. Äskettäin kerättiin varoja mainoksella, jonka otsikkona oli ”Lohi nousuun – Lappi nousuun”. Otsikosta ilmenee hankkeen todellinen sisältö. Kysehän ei ole luonnonlohen pelastamisesta tai suojelemisesta vaan siitä, että lohen kalastusoikeus halutaan siirtää mereltä jokeen ja ammattikalastajilta virkistyskalastajille.

Lapin liitto ja Lapin kansanedustajat ovat ajaneet alueensa intressejä aktiivisesti. Suomen Ammattikalastajaliitto on usein jäänyt aika yksin puolustaessaan rannikon ja kalastuselinkeinon etuja. Toivoisimme, että Pohjanlahden rannikon kunnat aktiivisemmin suoraan tai maakuntaliittojensa kautta lähestyisivät ministereitä ja kansanedustajia myös kalastus- ja ympäristöasioissa. Satakunta voisi hyvinkin yhdessä Pohjanmaan kanssa lähteä puolustamaan rannikkokalastuksen oikeuksia.

Morenia
Morenia on Metsähallitukseen kuuluva itsenäinen tulosyksikkö. Se hoitaa maa-ainesten käyttöön liittyviä asioita valtion mailla. Morenia on maa-ainestoimittajana Suomen kolmanneksi suurin ja näyttää siltä, että yksiköllä on kova pyrkimys tästäkin kasvaa. Morenian nykyiset maa-ainesvarannot keskittyvät Pohjois- ja Koillis-Suomen, kun kysyntä on suurin eteläisessä Suomessa. Morenia on vuodesta 1995 tehnyt esiselvityksiä ja tutkimuksia merenpohjan kiviaineisten hyödyntämisestä noin kymmenellä alueella. Tällä hetkellä ympäristövaikutusten arvioinnin kohteena on kaksi aluetta; Pernajan-Loviisan edusta ja Merikarvian-Porin edusta.

Luvian - Kristiinankaupungin välinen rannikkoseutu tunnetaan silakkakannan hautomona, Selkämeren kannan perustana. Alueella on paljon kovapohjaisia pohja-alueita, joita silakka suosii kutualueina. Kutu tapahtuu useassa eri vaiheessa rannikolla koko lämpimän kauden aikana, erityisesti etelä- ja lounaistuulen vallitessa.

Silakalla on perustuvaa laatua oleva merkitys myös muiden kalojen kantoihin. Erityisesti siika seuraa silakan kutuja. Myös silakan varhaiskasvun aikana sillä on suuri merkitys eri petokalojen ravinnossa.

Morenian aikeet ruopata keskellä sekä merkittäviä kutu- että kalastusalueita muodostaa suuren riskin sekä alueen kalakannoille, että ammattikalastukselle elinkeinona.

Ruoppaustoiminta on uhka silakankudun onnistumiselle lisäämällä laajoilla alueilla kovien pohjien liettymistä. Täten se voi vaikuttaa laajemminkin Selkämeren kalakantoihin. Ruoppaustoiminta voi myös ohjata silakkaparvet uusille reiteille pois perinteisiltä kalastusalueilta. Karkoittuminen on todettu ilmiö niin ruoppaustoimintaan liittyvän äänihaitan kuin myös liettymisen osalta

Porin ja Merikarvian edustan vesialueet ovat perinteisiä lohen, siian ja taimenen kalastusalueita. Monet perinteiset rysäpaikat (tulevaisuuden Push-Up rysäpaikat) sijaitsevat Morenian kaavailemien toiminta-alueiden välittömässä vaikutuspiirissä, Merikarvian alueella suunniteltu ruoppausalue sijaitsee keskellä perinteisiä pyydyspaikkoja..

Veden samentuminen sekä ruoppauksesta aiheutuva melu voivat saada kalat kiertämään perinteiset pyyntialueet. Erityinen riski tässä suhteessa kohdistuu alkukesällä tapahtuvaan lohen vaellukseen kohti pohjoisia kutujokia. Alkukesän lohisaaliit ovat muodostaneet aiemmin merkittävän osan rannikkokalastajien tuloista. Tietyille alueille suunniteltuja ja rakennettuja pyydyksiä ei voi siirtää muualle ilman merkittäviä ja kalliita muutostöitä. Samalla kasvavat myös muut kalastuksen kulut, kuten lisääntyneistä matkoista aiheutuvat polttoainekulut.

Push-Up rysien avulla menetettyjä kalastusmahdollisuuksia palautetaan alueen kalastajille. Suunniteltu ruoppaustoiminta on ristiriidassa niin viranomaisten kuin elinkeinonkin tavoitteiden kanssa ja voi pahimmillaan aiheuttaa suuria rahallisia tappioita sekä uhata alueen elinkeinon jatkuvuutta kokonaisuudessaan. Etenkin uusien kalastajien rekrytoituminen alalle on entistäkin vaikeampaa, kun julkisuudessa esitellään näin mittavia hankkeita, jotka ovat luomassa epävarmuutta ammatin kannattavuudelle.

Suomen Ammattikalastajaliitto ja Selkämeren Ammattikalastajat ry. vastustavatkin Morenian suunnitelmia aloittaa imuruoppaustoiminta Porin ja Merikarvian edustan merialuilla. Riskit kalastuselinkeinon tulevaisuudelle ovat aikaisemman vastaavan toiminnan antamien tietojen ja kokemusten perusteella liian suuret.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja oli pari viikkoa sitten Ammattikalastajaliiton vieraana sekä täällä Merikarvialla että Porissa. Luonnollista oli, että myös Morenian hanke tuli esille kalastajien taholta. Myös Merikarvian kunnan edustajat ottivat asian esille. Ministeri totesi, että hän henkilökohtaisesti suhtautuu aika lailla skeptisesti ja kriittisesti merenpohjasta tapahtuvaan maa-aineksen ruoppaamiseen. Päätöksenteon aika ei ole kuitenkaan vielä. Tilanne on auki, kunnes ympäristövaikutukset on tutkittu, ministeri kertoi omista ajatuksistaan.

Lopuksi
Lopuksi muutama sana tulevaisuudesta.

Vaikka uhkia on paljon, löytyy myös mahdollisuuksia. Laadukkaalle kalalle tuntuisi löytyvän markkinoita jatkossa.

EU:ssa keskustellaan parasta aikaa uudesta kalatalousrahastoasetuksesta ja seuraavasta rakennekaudesta 2007-2013. On ilmeistä, että rannikkokalastuksen asema tulee korostumaan uudella rakennekaudella. Valitettavasti investointituet ovat jäämässä vähiin. EU aikoo kohdentaa tukirahat erilaisiin kehittämishankkeisiin paikallisten ja alueellisten toimintaryhmien käytettäväksi. Tarvitaan siis aktiivisia ammattikalastajaryhmiä, jotta varat saataisiin käyttöön. Toivottavasti tämä työ lähtee liikkeelle vuonna 2007 myös tällä alueella paikallisten ammattikalastajien toimesta.

Hyvä juhlayleisö!

Toivotan kaikille merikarvialaisille hyvää kesän jatkoa!