Kalastuselinkeinolle toimenpideohjelma

Suomessa ei poliittisella tasolla ole luotu kalastuselinkeinolle selkeää ohjelmaa. Nyt olisikin maa- ja metsätalousministeriön aika nopeasti käynnistää yhdessä elinkeinon kanssa toimenpideohjelman valmistelu elinkeinon tulevaisuuden turvaamiseksi. Ainoastaan näin voidaan turvata kotimaisen kalan säilyminen kaupan kalatiskeissä myös jatkossa.

Rannikko- ja sisävesikalastuksen arvostus on lyhyen ajan sisällä noussut merkittävästi. Taustalla ovat osin avomerikalastuksen ongelmat, osin suomukalojen arvostuksen nousu. Ongelmana on kuitenkin kalan alkutuottajien määrän väheneminen. Kalastajat ovat loppumassa luonnollista tietä ammattikunnan ikärakenteen johdosta. Huono kannattavuus, yleinen yhteiskunnallinen tilanne ja ammatin imago eivät houkuttele uusia yrittäjiä. Tilanteessa on myös aistittavissa henkistä uupumista. Kalastajia on viimeisen kymmenen vuoden aikana lyöty niin rankasti, että usko alkaa mennä sitkeimmiltäkin.

Rannikkokalastuksen ongelmat ovat hyvin tiedossa. Kalavesien saanti on monella alueella ongelmallista. Yhteiskunta kaventaa omilla päätöksillään koko ajan kalastusyrittäjien liikkumatilaa. Virkistyskalastus mielletään jo tänä päivänä tärkeämmäksi toiminnaksi kuin elinkeinokalatalous. Suomessa tiukka lohenkalastuksen säätely on monen vuoden ajan pitänyt rannikkokalastusta kuristusotteessaan. Lohenkalastuksen säätely ei nimittäin vaikuta pelkästään lohenpyyntiin vaan koko rannikkokalastukseen.

EU on myös päätöksissään arvaamaton. Pyöriäisen suojeluun liittyvät toimenpiteet ovat varmasti paras esimerkki siitä, miten elinkeinolta voidaan perusteetta viedä toimintaedellytyksiä. Suurimpana yksittäisenä negatiivisesti vaikuttavana tekijänä on kuitenkin toiminut räjähdysmäisesti kasvava hyljekanta. Hylje on tehnyt kalastuksen mahdottomaksi monella alueella tai hylje lisää kustannuksia niin paljon, että toiminta pidemmällä aikavälillä ei ole mahdollista.

Kilpailu on myös kovaa. Lohikaloja tuodaan Suomeen tänä vuonna melkein 20 miljoonaa kiloa. Vaikka osa korvaa vähentyneen kotimaisen kirjolohituotannon, tuonti vaikuttaa myös suomukalamarkkinoihin. Suomalaiset kalastajat joutuvat kilpailemaan Viron tuonnin kanssa ja kotimaassa lisääntyvä uusien lajien kasvatustoiminta luo uuden tilanteen markkinoilla. Kasvatus voi toisaalta ylläpitää jakelukanavia ja markkinoita, mutta voi tietyssä vaiheessa myös vaikuttaa hintatilanteeseen.

Kalakannat ovat toisaalta yleisesti ottaen hyvässä tilassa ja markkinoilla näyttäisi olevan imua. Mitä sitten tarvitaan lääkkeeksi? Lyhyesti sanottuna kokonaispaketti on saatava kuntoon. Viranomaisten on luotava perusedellytykset. Tuottajien, jalostuksen ja kaupan rooli on saattaa arvoketju iskukuntoon. Siinä tarvitaan aimo annos rakentavaa yhteistyötä.

Toimitusjohtaja Kim Jordas
Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry

Artikkeli on julkaistu maa- ja metsätalousministeriön ajankohtaislehdessä Luonnonvara 5/2004 ”Tätä mieltä” otsikon alla.