SuomiAreenan Suuri lohikeskustelu 16.heinäkuuta

SAKL SuomiAreena 2014-1webpori

SuomiAreenan panelistit Markus Liimatainen, Sampsa Vilhunen, Hannu Lehtonen, Heikki Salokangas, Risto Lampinen, Kalervo Aska ja Jasper Pääkkönen

Porissa järjestetyssä SuomiAreenassa oli myös lohi nostettu esille. WWF:n isännöimä tilaisuus oli arvokkaassa paikassa kaupungintalon pihassa ja sadekuurot huomasivat väistää paikalle kokoontuneen runsaan yleisön.

Lohesta olivat keskustelemassa puheenjohtaja Kalervo Aska Tornio-Muoniojokiseura ry:stä, elinkeinotalouden yksikön päällikkö Risto Lampinen, maa- ja metsätalousministeriöstä, professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopistosta, vapaa-ajan kalastaja, näyttelijä Jasper Pääkkönen, ammattikalastaja Heikki Salokangas, meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen WWF Suomesta. Puheenjohtajana toimi toimittaja Markus Liimatainen Yleisradiosta.

Paneelin kokoonpano jo kertoi, mikä tavoite keskustelussa oli ja se myös saavutettiin. Lohen asema ensisijaisesti suojelukohteena tai sitten pohjoisen matkailun vetovoimatekijänä todettiin ja perusteltiin käytännössä jokaisessa puheenvuorossa ainoaa elinkeinon edustajaa Salokangasta lukuun ottamatta. Lampinen ministeriöstä ymmärsi molempia osapuolia.

Keskustelun alku oli varsin varovaista ja tunnustelevaa. Tiedossa oli huippuvuosi nousulohen kohdalla Tornionjoessa, mutta rannikon kalansaaliit eivät ole olleet yhtä mukavia. Salokangas kertoi monista säätekijöistä jotka ovat vaikuttaneet lohen liikkeisiin ja pitäneet saaliin harvinaisen huonoina aina Merenkurkun pohjoispuolelle saakka. Lehtonen täydensi tietoa kertomalla, että lauha talvi on saanut lohen vaeltamaan tavallista aikaisemmin. Pääosa kaloista ehti jo ohittaa Selkämeren ja Merenkurkun kun kalastus saatiin aloittaa. Hyvää lohitilannetta Tornionjoessa yliopistomies Lehtonen selitti ammattikalastuksen rajoittamisella.

SAKL SuomiAreena 2014-2web

Professorilla ja kalastajalla oli usein erilainen käsitys siitä mitä merellä tapahtuu

Puheenjohtaja Liimatainen kysyi panelisteilta käsitystä alhaisesta lohen myyntihinnasta. Tähän nähtiin varovasti syylliseksi kalastajan joka myy kalansa noin halvalla. Salokangas kuitenkin totesi tilanteen johtuvan rajoituksista. Kun kalastus vihdoin sallitaan, kalaa tulee myyntiin kerralla laajemmalta alueelta, ja tähän tukkukauppa reagoi heti laskemalla hintoja. ”Ei meille hinnan nostaminen ole itsetarkoitus, vaan kuluttajan palveleminen on ammattikalastajille tärkeintä. Kalastajakohtaisella kiintiöllä saataisiin tilanteeseen vakautta!, täsmensi Salokangas.

Lohen hinta ja kokonaissaaliin arvo tuotiin esille niin Askan, Pääkkösen kuin Lehtosenkin toimesta. Tornionjoen matkailu tuottaa heidän mielestään enemmän kuin ammattikalastus, ja kehitettävää olisi enemmänkin jos merikalastus loppuisi. Kymmenkertainen kilohinta joessa ei kuitenkaan ole Salokankaan mielestä vertailukelpoinen kalastajan saaman myyntihinnan kanssa. Lohen arvoketju on pitkä myös ammattilaisilla jos hintaa tarkastellaan samalla tavalla vaikka lautasella.

Salokangas kiitteli satakuntalaisia kalanystäviä jotka edelleen arvostavat lähiruokaa ja ostavat lohensa kalastajilta suosituksista huolimatta. Vilhunen selvitteli, että WWF:n kalansyöntisuositusten päämäärä on saada lohikin pois listalta, ei vaikeuttaa kalastajien asemaa. Näin on kuitenkin tapahtunut.

Juupaseipäs – väittely, mikä selvitys tai minkä viranomaisen ja tutkijan selvitykseen täytyisi luottaa, jatkui tuttuun tyyliin. Kalastettavan kiintiön suuruus tuli samalla mukaan, ja tässä vaiheessa varmasti suurin osa yleisöstä putosi kelkasta, mistä oikeastaan puhutaan.

Yllättävä yhteinen näkemys löytyi kuitenkin kalastajakohtaisen kiintiön kohdalla. Salokankaan toivoma jo etukäteen tiedossa oleva kalastusmahdollisuus sai koko paneelin kannatuksen. Lampinen selvitti ministeriön kannan ja totesi että jos ja kun kalastuslakiuudistus etenee, etenee myös kansallinen lohistrategia, jonka toimeenpanossa kalastajakohtaiset kiintiöt ovat mukana.

Aska toi kierroksia keskusteluun toteamalla, että koko lohen kiintiöajatus ja merikalastus etelämpänä on vastoin jokivartisten ikimuistoisia nautintaoikeuksia ja tämä pitäisi myös olla ainoa perusta jakaa kalastusoikeutta. Päätöksenteon pitäisi olla kutuvaltioperiaatteen mukaan vain Suomen ja Ruotsin välinen asia koska käytännössä kaikki lohet ovat lähtöisin täältä. Tähän Lampinen totesi, että kiintiöistä päätetään EU-tasolla ja siinä molemmat maat ovat mukana. Askan mielestä olisi parempi erota EU:sta ja tämäkin asia tulisi kuntoon. Kommentti herätti ansaittua hilpeyttä yleisössä. Satakuntalaiset ovat varmasti Askan kanssa kalastusoikeuden kohdalla samoilla linjoilla koska Kokemäenjoki on historiallisesti ollut suurempi kalansaaliin suhteen kuin Tornionjoki.

Puheenjohtaja teki välillä nopean gallupin yleisön keskuudessa. Kysymykseen, kuinka moni on syönyt tänä kesänä villiä lohta, oli tulos noin viidennes. Salokangas sai kuuluvimmat aplodit huolestaan kalan syömisen oikeudesta, ja Pääkkönen pääsi lähelle kommentillaan suojelutarpeen korostamisella.

Puheenjohtajan kysymykseen, mitä voisit henkilökohtaisesti tehdä lohen pelastamiseksi, Pääkkönen toi ensimmäistä kertaa tällaisessa tilaisuudessa esille lohen suojelun ulottamisen myös vapaa-ajan kalastukseen.

SAKL SuomiAreena 2014-3 web

Näyttelijä Jasper Pääkkönen toi kommenteissaan esille lohen suojelun

”Kalastusrajoitusten tulee koskea kaikkia kalastajia. Meriuisteluun on tehtävä selkeitä rajoituksia ja jokikalastuksen pitää olla järkevää. Nyt kun Tornionjokeen on noussut ennätysmäärä lohia, on jokivarressa pidettävä huolta, ettei lohihulluus pääse riistäytymään käsistä”, muotoili näyttelijä. Ajatusta on esitetty elinkeinon puolelta jo vuosia, mutta nyt oli virkistävää kuulla, että lohi voi olla uhanalainen myös joessa eikä vain meressä. Ajatus oli myös yleisön mieleen ja sai ansaitut aplodit.

Porin keskustelu oli jo toinen laatuaan SuomiAreenan muutaman vuoden historian aikana ja muutamia kymmeniä ellei satoja samanlaisia on vuosien aikana istuttu. Nykyisen lohikeskustelun alkuvuosina istui paneeleissa samanarvoisesti elinkeinon ja suojelun edustajia, nyt enää yksi päässyt mukaan.

Keskustelua lohesta on siis riittänyt eikä nytkään asetelmissa voinut todeta linjamuutoksia tapahtuneen. Kalastajakohtainen kiintiö on vanha idea ilman todellista tahtoa toteuttaa sitä. Asia on ollut esillä jo vuodesta 1996 saakka jolloin samassa ministeriössä asia oli esillä, mutta edelleen odotellaan sen toteutumista.

Kansallinen lohistrategia, josta on tulossa työkalu lohen pyynnin ja siten myös suojelun hallinnointiin, on myös pitkälle vanhan kertausta. SAP eli salmon action plan oli taannoin vastaava laaja strategia EU-tasolla. Kun sen tavoitteet esimerkiksi Tornionjoen poikastuotossa saavutettiin, tehtiin uusi strategia ja asetettiin uudet, korkeammat tavoitteet. Nyt on vuorossa jälleen uusi.

Tämän reilun kahdenkymmenen vuoden aikana kun lohesta on tähän tyyliin keskusteltu, on kotimaisen lohen lautasella korvannut norjalainen kasvatettu kala. Koko avomerikalastus on lohen osalta lopetettu ja rannikkokalastajia on enää muutama jäljellä. Kukaan ei suojele suomalaista kuluttajaa ja hänen oikeuksiaan saada osansa uusiutuvista luonnonvaroista, vaan painopiste on siirtynyt lohen kohdalla sen virkistysarvoon. Tänään hyväksyttävämpää matkustaa autolla pohjoiseen, pyytää kutemassa oleva lohi ja jättää se syömättä kuin mahdollistaa vaikka porilaiselle kalaruuan ystävälle perinteinen nautinto. Maailma muuttuu ja on mielenkiintoista seurata, josko Pääkkösen esille tuoma tasapuolinen suojeluajatus etenee.

SuomiAreenan keskustelu ei tuonut esille muuta uutta. Lopuksi kuitenkin aurinko paistoi ja yleisö pääsi jazzkadulle hienossa kesäsäässä. Ehkä kahdenkymmenen vuoden päästä kuullaan samanlainen keskustelu ja todetaan, että enää yhtään kalastajaa ei ole paneelissa ja lohi täytyy edelleen pelastaa.

SAKL SuomiAreena 2014-4web

Porin kaupungintalon viihtyisä pihapiiri oli täynnä yleisöä

Teksti ja kuvat Markku Saiha 

Aktuellt

Flere telegram

Alla Meddelanden