Toimijakohtaisista kalastuskiintiöistä keskusteltiin rakentavasti Helsingissä

hki seminaariSAKL-1

Maa- ja metsätalousministeriö järjesti Helsingissä 26.11 keskustelutilaisuuden toimijakohtaisista saaliskiintiöistä pelagisessa eli silakan ja kilohailin kalastuksessa. Paikalla oli merkittävä osa maan troolilaivaston omistajista, tukkuportaasta, hallinnosta sekä asiantuntijavieraita Virosta ja Ruotsista.

hki seminaariSAKL-2

Tilaisuuden avasi osastopäällikkö Juha Ojala maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosastolta. Hän toivotti läsnäolijat tervetulleiksi ja korosti, että ministeriöllä on vilpitön pyrkimys kehittää elinkeinon toimintaympäristöä ja siten parantaa kilpailukykyä. Toimijakohtainen kiintiö on Ojalan mukaan osa tätä pakettia.

Päivän aluksi esiteltiin kiintiökäytäntöjä Virossa ja Ruotsissa. Näissä maissa on ollut jo pidempää käytössä aluskohtaiset kiintiöt ja niin mallista kuin kokemuksistakin oli kutsuttu kertomaan hallinnon ja kalastajaorganisaation edustajat.

Viron malli

hki seminaariSAKL-5

Virolaiset Ain Soome (vas.) ja Mart Undrest (oik.) keskustelevat tilaisuuden puheenjohtajan Orian Bondestamin kanssa

Viron kiintiöjärjestelyistä pelagisessa kalastuksessa kertoi osastopäällikkö Ain Soome Viron maatalousministeriöstä. Siellä järjestelmä otettiin käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 2001 ja sitä korjattiin 2003.

Silakka- ja kilohailikiintiö on jaettu troolikalastusta harjoittaville yrityksille.  Ehtona on, että yritys on rekisteröity Virossa. Yrityksen kiintiön määrä perustuu vuosien 1999 - 2001 saalishistoriaan. Rannikkokalastukselle on oma kiintiönsä. Saatu kiintiö on myös myytävissä toiselle siihen oikeutetulle yritykselle. Aloite on kalastajilla ja tehty sopimus tarkastetaan sekä hyväksytään hallinnossa. Järjestelmään liittyy kiintiöhaltijoiden maksu (3,53 euroa/tonni), jolla katetaan järjestelmän hallinnosta ja valvonnasta aiheutuvia kuluja.

Toimitusjohtaja Mart Undrest Viron Ammattikalastajaliitosta kertoi Viron kiintiöjärjestelyjen kokemuksista. Hänen mukaansa kiintiöjärjestelmä on nopeuttanut kokonaiskiintiön ja aluskapasiteetin balanssin löytymistä. Alusten määrä on vähentynyt noin kolmannekseen ja myös byrokratia on kalastajien kannalta helpompaa.

Viesti oli pääosin positiivista parantuneen kannattavuuden johdosta, vaikka Undrest muistuttikin alun hankaluuksista. Hänen mukaansa oli kuitenkin ennen säätelyä kilpajuoksu kalan perässä ja tuloksena oli konkursseja. Tämä tilanne on muuttunut, mutta uusien yrittäjien pääsy mukaan järjestelmään on hankalaa.

Virossa on kolme tuottajajärjestöä ja liitto hoitamassa asioita. Vieraan mukaan dialogi on hyvä ja yrittäjät tietävät nykyisin, miten toimia, ja ala on tyytyväinen.

Ruotsissa paljon erilaisia kiintiöitä

hki seminaariSAKL-3

Björn Lindblad ja Patrik Persson Ruotsista

Ruotsin pelagisen kalastuksen kiintiöjärjestelyistä kertoi yksikönpäällikkö Patrik Persson Ruotsin meri- ja vesiviranomaisesta. Hän kertoi että heillä toimijakohtainen kiintiöjärjestelmä otettiin käyttöön saman kilpailutilanteen takaamiseksi kuin yhteisillä markkinoilla toimivilla mailla jo oli käytössä. Yrityskohtaisen kiintiön perusteena olevasta saalishistoriasta keskusteltiin kuitenkin pitkään. Referenssiajaksi muodostui viisi vuotta ja järjestelmää jatketaan nykymuotoisena vuoteen 2019 saakka. Myös rannikkokalastukselle muodostettiin oma kiintiönsä.

Perssonin mukaan järjestelmä on jo saavuttanut tavoitteensa. Suurempien alusten määrä on vähentynyt ja tuottavuus parantunut kuten ennakoitiin. Pienimuotoinen rannikkokalastus elää,  alusten määrä on säilynyt samana ja niin myös työpaikat.

Toimitusjohtaja Björn Lindblad Ruotsin pelagisesta tuottajajärjestöstä kertoi kokemuksia Ruotsin kiintiöjärjestelyistä. Ruotsilla on kalastusta sekä Pohjanmerellä että Itämerellä ja kiintiön pirissä on useita kalalajeja ja osa-alueita. Tuottajajärjestö sopii kiintiöiden vaihdosta alusten kesken ja hallinto hyväksyy ne kokonaiskiintiön puitteissa. Yhdellä kalastajalla ei voi olla yli kymmentä prosenttia kokonaiskiintiöstä hallussaan.

Lindblad kertoi että töitä riittää. Käytännössä tämä tarkoittaa että jos jossain osakiintiössä on varaa, selvittää järjestö, mikä alus voisi sen kalastaa. Tärkeänä tavoitteena on kiintiöiden täysimääräinen käyttö (= 100 %). Hyvät välit niin kalastajiin kuin hallintoonkin päin ovat tärkeät.

Myös tuottajajärjestö näkee että kannattavuus on parantunut ja tämä on turvannut alan työpaikat. Toimitusvarmuus on parantunut mikä heijastuu suoraan tukkukaupan ja jalostuksen kannattavuuteen.

Tuottajajärjestö on myös sertifioinut kalastuksensa minkä Lindblad näkee tärkeänä markkinoiden kannalta. Heillä olisi myös halua selvittää Itämeren silakalle MSC – sertifikaatin mahdollisuudet.

Suomessa keskustelu kiintiöistä jo pitkään

hki seminaariSAKL-6

Suomen Ammattikalastajaliiton näkemyksiä toimijakohtaisesta kiintiöjärjestelmästä pelagisessa kalastuksessa esitteli toimitusjohtaja Kim Jordas. Liiton sisällä on keskusteltu jo pitkään toimijakohtaisista kiintiöistä ja asia on nyt entistäkin ajankohtaisempi koska alusmäärä on vähentynyt ja kalastus keskittynyt.

Suurin osa Suomen kalansaaliista on silakka ja kilohailia, ja pääosa silakasta pyydetään Selkämereltä. Saaristomeren trooli- ja rysäkalastus on elpymässä, mikä näkyy jo tilastoissakin. Samalla silakasta on tullut todellinen vientituote ja kotimainen elintarvikekalan kysyntä hiipunut pieneksi.

 Toimijakohtaiset kiintiöt on sisällytetty liiton strategiaan. Elinkeinon omaa vastuuta kalavarojen hallinnasta tulisi lisätä ja kalastusoikeuksien hallinta nähdään mahdollisuutena. Jordas katsoo, että lohi on lopullisesti avannut pelin kansallisen lohistrategian pohjalta. Liiton hallitus on käsitellyt aihetta tänä vuonna kahteen otteeseen.

Alustava ajatus järjestelmästä on ollut, että se koskisi kaikkia troolialuksia ja rannikkokalastus toimisi yhteisen osakiintiön puitteissa. Myös valtiolle jää ensimmäisen jaon yhteydessä pieni osuus. Toimija eli kalastusyritys jolla on jakohetkellä kalastusrekisterissä oleva, kalastushistoriaa omaava alus saisi hallintaoikeuden määräajaksi (7-10 v). Toimijakohtaisen saalislajin tai alueen kiintiöosuuden perusteena olisi vähintään viiden vuoden kalastushistoria.

Jordas korostaa, että toimijakohtaiseen kiintiöjärjestelmään siirtyminen on suuri strateginen ja poliittinen kysymys. Vaihtoehtoisia ratkaisuja on useita ja pohjana pitäisi olla kysymys, millaisena suomalaisen kalastuksen halutaan olevan vuonna 2025. Järjestelmään siirryttäessä alan kannattavuus voi parantua ja kilpakalastuksesta päästään eroon. Myös laivaston uusiutumien voisi vihdoin toteutua ja kilpailuasema naapurimaihin verrattuna kohentua.

Elinkeinon sisällä on kuitenkin Suomessa aiheesta erilaisia näkemyksiä. Osa katsoo että järjestelmää ei tarvita koska avoimia kysymyksiä on liian paljon. Osa kuitenkin näkee sen kannattavuuden kannalta tärkeäksi ja keinoksi päästä eroon kilpakalastuksesta. Liiton hallitus katsoi, että mahdollisen järjestelmän toteutustapa ja seuraukset on ennen päätöksiä selvitettävä perusteellisesti.

Kiintiöjärjestelmällä positiivisia vaikutuksia myös kalakantoihin

Arvioita toimijakohtaisen kiintiöjärjestelmän taloudellisista vaikutuksista esitteli tutkija Jarno Virtanen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta. Hän toi heti esille faktan että pelkällä kokonaiskiintiöllä toimittaessa kilpajuoksu kalan perässä tulee jatkumaan. Oli toimijakohtainen kiintiöjärjestelmä mikä tahansa, tulee se mahdollistamaan yrittäjille toiminnan suunnittelun niin kapasiteetin, saalisodotuksen kuin markkinoidenkin tarpeen mukaisesti, ja niin tehokkuus kuin kannattavuus paranevat.

Virtanen kertoi myös laajasta selvityksestä, jossa oli käyty läpi viime vuosikymmeniltä erilaisia kalastuksia. Vaihdettavien toimijakohtaisten kiintiöiden kohdalla todettiin, että järjestelmä on johtanut myös biologisesti kestävään kalastukseen.

Loppukeskustelu

hki seminaariSAKL-4

Mart Undrest (vas.) kertoo virolaisten kokemuksista ja eturivissä Risto Lampinen, Kim Jordas ja Jarno Virtanen kuuntelevat tarkasti

Vaikka paikalla oli edustava joukko kalastajia ja kalakaupan edustajia, jatkokeskustelussa aktiivisimpia olivat hallinnon henkilöt. Useampikin virkamies kysyi, kuinka ITQ:n seuranta toimii hallinnon kannalta, ja vastaukset niin Ruotsista kuin Virosta olivat positiivisia, no problem.

Samoin nousi esille, kuinka siirtyminen tähän kiintiöjärjestelmään otettiin mediassa vastaan.  Ruotsissa ei asia ollut juuri ollut esillä ja lisensiointi on muutenkin ollut maassa tapana. Samoin oli käynyt Virossa jossa kiintiöstä maksettava korvaus valtiolle oli hillinnyt kommentointia. Siellä oli myös noussut esille, että kiintiöjärjestelmä oli vähentänyt laitonta kalastusta kun tarve kalastuksen ”olympialaisiin” oli poistunut.

Ruotsissa koordinoinnin hoitaa tuottajajärjestö ja esille nousi kysymys, kuinka SAKL:n mielestä tämä tulisi hoitaa Suomessa. Jordas kertoi, että aiheesta ei ole vielä keskusteltu, mutta näki, että ei meillä olisi pakollista tarvetta tuottajajärjestölle vaan asia voidaan vaihtoehtoisesti hoitaa alan yhteisillä pooleilla tai jollain muulla ratkaisulla.

Loppukeskustelussa yhteinen nimittäjä oli järjestelmän hallinnointi ja toimivuus. Asiaa kysyttiin ja valotettiin monelta kannalta. Viron Mart Undrest tiivisti lopussa asian: ”Kiintiöt ovat julkisia ja kaikki näkevät, ja tietävät missä mennään. Tiedetään myös koko ajan, mitä kiintiötä on jäljellä ja kuinka paljon, ja tilanteeseen on aikaa reagoida. Yksikertainen systeemi ja toimii.

hki seminaariSAKL-7

Tilaisuuden päätössanat lausui kalatalousneuvos Risto Lampinen ministeriöstä. Hän totesi myös että monessa EU:n jäsenvaltiossa, kuten Ruotsissa ja Virossa, saaliskiintiö on kokonaan tai osittain jo jaettu toimijakohtaisiksi kiintiöiksi. Lisäksi valtion rooli kalastuksen säätelyssä on pienenentynyt. Ruotsissa ja Virossa on myös havaittu, että toimijakohtaisten kiintiöiden käyttöönotto on tehostanut yritysten toimintaa, vähentänyt kalastusalusten lukumäärää ja parantanut kannattavuutta.

Lampisen mukaa vielä ei ole yhteenvetojen aika ja ministeriö odottaa alalta kommentteja tammikuussa. Päähuoli on, kuinka kalastuksen jatko ja kannattavuus turvataan. Ratkaisu pitäisi tehdä jotta ala ei olisi epävarmuuden tilassa. Alkuvuodesta 2015 ministeriöllä olisi valmis selvitys vaihtoehdoista ja maaliskuussa järjestetään mahdollisesti uusi keskustelutilaisuus eri vaihtoehtojen pohjalta. Mikäli kiintiöjärjestelmää pidetään tarpeellisena, aloitetaan ministeriön johdolla lainsäädännön muutosten valmistelu.

Näkemyksiä on paljon ja vilkas keskustelu saadaan varmasti aikaiseksi, luonnehti Lampinen. Hän kannustaa että ne joilla on ajatuksia, kertoisivat ne ja ilmaisisivat kantansa, minkälainen mallin pitäisi tulevaisuudessa olla. Mitä aikaisemmin saadaan näkemyksiä, sitä paremmin valmistelu etenee. Lainsäädännön muuttaminen on iso harjoitus ja vie oman aikansa, ja siihen vaikuttavat myös valtioneuvosto ja eduskunta.

Tällä aikataululla ministeriö on sitoutunut viemään asiaa eteenpäin eli kevään aikana on päätös, aloitetaanko valmistelu vai ei. Aikaisintaan lainsäädäntö on voimassa 2016 jos kaikki menee kuin on suunniteltu. Tähän vaikuttaa vaalit ja vaalituloksen mukanaan tuomat poliittiset muutokset.

Tilaisuutta ansiokkaasti johtanut Orin Bondestam kiitti lopuksi vieraita ja tulkitsi että heiltä ollaan opittu paljon. Työ on siis vasta alussa, mutta lähtökohdat ovat varsin positiiviset. Bondestam esitti läsnäolijoille kysymyksen, että keiden mielestä järjestelmä on kannatettava, ja pari kättä lukuun ottamatta muut nousivat hyväksymisen merkiksi ylös.

Kaikki alustukset ja ministeriön tiedote löytyvät täältä.

http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/141126_kalastuskiintiojarjestelmienkehittamisestasaatiinvinkkejanaapureilta.html

Teksti ja kuvat: Markku Saiha

Aktuellt

Flere telegram

Alla Meddelanden