Kolumni: Poistokalastuksesta lisää tuloja tietyin reunaehdoin

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) julkaisi eilen loppuraportin pilottihankkeesta, jossa testattiin särkikalojen laajamittaista hyödyntämistä elintarvikkeeksi, rehuksi ja bioenergiaksi.

Hanke herättää muutamia ajatuksia.

Ensiksi on annettava kiitokset tutkimuslaitokselle siitä, että laitos on kerrankin tehnyt todellista kalastuselinkeinon kehittämistyötä ja vielä läheisessä yhteistyössä yrittäjien sekä elinkeinon edustajien kanssa. Tällaisen konseptin toivoisi toistuvan. Työsarkaa luulisi riittävän. Toinen asia sitten on, onko laitoksella valmiutta ja riittävästi sopivia henkilöresursseja tällaiseen työhön.

Loppuraportista ilmenee, että poistokalastus voi toimia tietyin reunaehdoin. Raportin mukaan "särkikalojen pyynti kannattaa, jos sivusaaliina saadaan arvokkaampia lajeja kuten ahventa ja kuhaa. Kannattavuus paranee, jos poistokalastus vähentää särkikaloja ja lisää arvokaloja". Raportissa todetaan myös, että "poistokalastusjärjestelmän käynnistysvaiheessa yhteiskunnan tuki on välttämätön".

Tässä vaiheessa huomattava määrä poistokalastussaaliista on mennyt vientiin. Ja ilman eri panostuksia viennin edistämiseen, joten tämä on hyvä uutinen.

Kotimaan elintarvikemarkkinat ovat haasteelliset. Työtä vajaasti hyödynnettyjen kalalajien kanssa on tehty Suomessa varmaankin jo kymmenen vuotta eri hankkeissa ja tulokset ovat olleet vaatimattomat. Viime vuosina pienimuotoisia, mutta konkreettisia tuloksia on alkanut näkyä. Taloudelliset ja kaupalliset realiteetit on kuitenkin tunnustettava. Kuten RKTL toteaa, raaka-aineen saatavuus voi muodostua ongelmaksi jos kalastaja ei saa kotimaisen elintarvikekalan esikäsittelystä riittävää korvausta. Tuotantoketjun loppupäässä jalostetun tuotteen hinta voi jo helposti muodostua niin korkeaksi, että kuluttajien valmius maksaa muodostuu esteeksi. Silloin pitää tuotteeseen sekoittaa halvempaa raaka-ainetta, kuten norjalaista kasvatettua lohta.

Kun särkikalojen volyymikalastuksella näyttäisi RKTL:n selvityksen mukaan olevan taloudellisia edellytyksiä, niin särkikalojen yksittäiskäsittely ja saaminen vähittäiskauppojen tiskeille on aivan toinen juttu. Kilokohtainen korvaus kalastajalle on alhainen, ja särkikalojen toimittaminen kauppaan on enemmän palvelutoimintaa kuin mitään muuta. Muutaman elintarvikelaadun omaavan lahnan ja särjen kuljettaminen pitkin maata ei välttämättä lyö leiville.

Kotimaisen luonnonkalan välitys ja markkinointi vähittäismyyntiin on muutenkin murrosvaiheessa tuotantorakenteen osittaisen murtumisen johdosta. Kalastajat ovat vähissä ja maantieteellisesti hajallaan. Kalan tukkukauppa satsaa myös yhä enemmän kasvatettuun kalaan ja tuontikalaan ymmärrettävistä syistä. Ympäristöliikkeen viimeaikainen kampanjointi on myös vähentämässä kotimaisen luonnonkalan kauppaa perinteisen vähittäismyynnin kautta.

Panostaminen särkikalojen pyyntiin vaatii muutoksia kalastusyrityksen pyyntistrategiaan sekä sopivia pyyntipaikkoja, jossa on luontaiset olot tällaiseen kalastukseen. Kalastusoikeuksien saanti voi olla vaikeaa. Rakenteiden maalla ja logistiikan pitää myös olla kunnossa. Liikkuvia osia on paljon ja erillinen "järjestelijä" on hyvä olla kalastajien apuna, jotta kalastaja voi keskittyä varsinaiseen työhönsä, kalastukseen. Toiminnan kaatajia ja jarruttajia voi myös ilmestyä puskista. Ne ovat usein tahoja, jotka puolustavat henkilökohtaisia etujaan.

Selvänä esteenä toiminnan laajentumiselle on valtion rahoituksen suuri epävarmuus. Elinkeino toivoi jo heti hankkeen alussa, että saataisiin ainakin 3-5 vuoden ajaksi varmuus rahoituksen jatkumisesta. Nyt rahoitusta on saatu vuodeksi kerrallaan ja tässä valtiontaloudellisessa tilanteesta budjettirahoituksen saaminen on työn ja tuskan takana. Kuitenkin poistokalastus olisi edullinen tapa poistaa ravinteita Itämerestä.

Hypetys mediassa särkikalojen ympärillä on ollut valtavaa. Aina se ei ole ollut yhteydessä reaalimaailman lainalaisuuksiin. Ammattikalastus, myös särkikalojen kalastus, on yritystoimintaa, joka on oltava kannattavaa, jotta se voisi antaa tuloa yrittäjille ja pääomia toiminnan kehittämiseen. Ammattikalastaja tekee ympäristön hoitotoimia joka päivä, mutta hänen on myös saatava siitä korvaus markkinoilta, valtiolta tai vesien kuormittajilta. Mielellään kaikilta.

Poistokalastus on kuitenkin ollut niitä harvoja valon pilkahduksia tunnelin päässä. Joillekin ammattikalastajille se voi antaa lisää tarvittavia tuloja.

Aktuellt

Flere telegram

Alla Meddelanden