Ammattikalastajaliiton risteilyllä pohdittiin sinistä biotaloutta

SAKL risteily 4

Ammattikalastajaliitto järjesti Porin SuomiAreenan yhteydessä keskustelutilaisuuden aiheesta sininen biotalous ja ammattikalastuksen tulevaisuus.Porin keskustasta lähteneellä jokiristeilijä Charlottalla oli pohtimassa ja kuulemassa täysi laivallinen aiheesta kiinnostunutta väkeä. Jo tuntia ennen tilaisuuden alkua oli portilla jonoa ja istumapaikat täytyivät nopeasti.

Tilaisuuteen oli alustajiksi kutsuttu maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, Suomen Ammattikalastajaliitonpuheenjohtaja Olavi Sahlstén ja Pro Kalan toiminnanjohtaja Katriina Partanen. Keskustelun juonsi ansiokkaasti Kreabin viestintäkonsultti Jan Erola. Paikalla oli myös useita johtavia virkamiehiä, ammattikalastajia ja toimittajia.

SAKL risteily 5

Jan Erola (selin) juonsi ja Katriina Partanen, Kimmo Tiilikainen ja Olavi Sahlstén keskustelivat

Sininen biotalous?

Sininen biotalouden kehittämissuunnitelma kuuluu hallituksen kärkihankkeisiin ja suunnitelmaa ovat työstäneet yhdessä valtion tutkimuslaitokset ja hallinto. Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut sinisen biotalouden kansallista kehittämissuunnitelmaa ja luonnos on lähetetty lausunnolle.

Sinisellä biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen perustuvaa liiketoimintaa. Suomen runsaat vesivarat ja pitkä rannikkoalue antavat hyvän lähtökohdan siniselle biotaloudelle. Kehittämissuunnitelman tavoitteena on luoda kasvua vesiosaamisesta ja vesiluonnonvarojen kestävästä hyödyntämisestä ja suunnitelman luonnoksessa visio vuonna 2025 on, että sininen biotalous on vahva kasvusektori ja yritystoiminta kehittyy sopusoinnussa vesiympäristön hyvän tilan kanssa.

Onko sininen biotalous bisnestä

Heti kun laiva irtoaa laiturista ja matkalaisilla on lohikeittoa edessään, Erola avaa tilaisuuden kysymällä että onko kaikki veteen liittyvä nyt tulossa isoksi bisnekseksi. Ministeri Tiilikainen vastaa ensimmäisenä ja toteaa että rohkea näkemys, mutta ei kaikki ole bisnestä vaan suuri mahdollisuus kuitenkin. Hallituksen tavoite, että Suomi on biotalouden kärkimaa, pitää sisällään myös sinisen biotalouden. Kyse on kalastuksesta, kalanviljelystä, veden puhdistuksesta ja siihen liittyvistä teknologioista ja tämänkaltaisista asioista.

Katriina Partanen kertoi ymmärtävänsä sinisen biotalouden olevan kaikkeen veteenliittyvää yritystoimintaa ja etenkin ruuan tuotantoa, elämyksiä liittyen hyvään ja terveelliseen ruokaan.

Liiton puheenjohtaja Olavi Sahlstén esitti, ettei tuleva sininen biotalous muuta ammattikalastusta. Kalaa pyydetään edelleenkin elintarvikkeeksi ja ruuaksi. Avomerikalastus muuttuu hieman esimerkiksi kalajauhotehtaan aloitettua, jolloin kala pystytään muuttamaan erilaisiksi raaka-aineiksi. Rannikkokalastuksen osalta ei vastaavaa muutosta ole näkyvissä. Se on kestävää kalastusta niin kuin se on aina tähänkin asti ollut.

Ministeri otti myös kiinni kalajauhotehtaaseen ja korosti että on hyvä kun suuri osa silakan kiintiöstä voidaan hyödyntää kotimaassa. Hän toivoi, että kalastusmahdollisuudet tulevaisuudessa pikemminkin lisääntyisivät kuin vähenisivät, ja tällaisten suurten laitosten käyttö turvattaisiin. Kalastajan kannalta tilanne voi myös muodostua paremmaksi jos lisääntyvän tarpeen myötä kalan hinta nousee.

Hän nosti edelleen esiin myös laveamman näkökulman eli kalajauhotehtaan hyödyt myös kalanviljelylle. Viljelyn laajentaminen on ministerin näkemyksen mukaan ollut jumissa pitkään koska sen on katsottu olleen Itämerta ravinteillaan kuormittava juttu. Kiertotalouden hengessä saadaan nyt rehu Itämerestä ja sen mukana ravinteet ylös. Näin saadaan suljettu kierto eikä tuoda enää Atlantilta kalan rehua tai sen raaka-ainetta Itämereen päätyväksi. Tällä tavalla päästään kasvattamaan kalanviljelyä pikku hiljaa. Tiilikaisen mielestä tämä on erinomainen asia että hanke on saatu toimimaan.

Kotimaisesta kalasta pulaa

Katriina Partanen jatkoi aiheesta että meillä on kotimaisesta kalasta pulaa. Kaikki toimet jotka auttavat kotimaisen kalan saatavuutta ovat todella tervetulleita niin kasvatetun kalan osalta kuin että me saamme pyydettyä kalaa enemmän markkinoille. Nyt vain noin neljäsosa meillä syödystä kalasta on kotimaista ja kulutuksesta vain 6 prosenttia on kaupallisesti pyydettyä kalaa.

Sahlstén otti kiinni kotimaisen suomukalan saatavuuteen. Hän muistutti että ahven, kuha, siika ja muut suomukalat ovat sesonkituotteita ja niitä pyydetään silloin kun ne uivat pyydyksiin. Ammattikalastajan täytyy toimia kannattavasti ja tätä työtä vaikeuttavat haittaeläimet kuten merimetsot ja harmaahylkeet. Tässä olisi sinisen biotalouden osalta tehtävää että laitettaisiin kalakantojen hoito tasapainoon. Viime vuosina tilanne on ollut se että kun haittaeläimet lisääntyvät, täytyy ammattikalastusta rajoittaa että niille olisi syötävää.

Ministeri viittasi vastauksessaan viime talvena istuneeseen työryhmään joka selvitti lainmukaiset tavat häätää merimetsoja. Merikarvian kohdalla tilanne on jo muuttunut dramaattisesti kun lähes 4 000 parin kolonia häädettiin ja nyt parimäärä on nolla. Kalakannoille aiheutuva haitta on kuitenkin laajempi asia kuin yksittäisen kolonian vahingot. Tästä syystä on ELY – keskuksia ohjeistettu jotta vahinkojen ehkäisemiseksi voidaan ryhtyä aikaisemmin. Harmaahylkeen kohdalla tilanne on hankalampi koska metsästysaika on lyhyt ja myönnetyistä kiintiöistä ei kaikkia saada ammuttua ja ymmärrän hyvin kalastajia jo pyydyksissä on vain imeskeltyjä, myytäväksi kelpaamattomia kaloja, alkaa siinä rauhallisempaakin kalastajaa jurppimaan, muotoili ministeri.

Tässä vaiheessa alkoi jo yleisökin kommentoida keskustelua. Herrasmies Vaasasta totesi, ettei ongelmaa ole heidän mielestään hoidettu koska Merikarvian linnut siirtyivät vaasalaisten riesaksi. Erola nosti kierroksia ja tiedusteli, mikä on ministerin metodi merimetsojen hävittämiseksi, minkkien päästäminen saariin vai mikä. Tiilikainen piti Merikarvialla tehtyjä toimia onnistuneina ja mallina jatkolle.

SAKL risteily 7

Guy Svanbäck Vaasasta peräsi pysyviä toimenpiteitä merimetson kannanhoitoon.

Merimetso tuntuu olevan päivän kysymys kun puhutaan meri- ja kalastusasioista. Erola johdattikin keskustelun jälleen väljemmille vesille ja kysyi Partaselta kotimaisen kalan arvonnousun perusteita mikä lienee sinisen biotalouden ydintä. Partanen muistutti että kalan arvo täytyy laskea vasta kuluttajan lautasella eikä pelkästään alkutuotannossa. Tässä välissä arvoa nostaa tukkukauppa, jalostus, vähittäiskauppa jne. toiminnot. Hän toi myös esille kotimaisuuden merkityksen ja arvioi että kuluttajat ovat varmasti valmiita myös maksamaan siitä jos se tuodaan selvästi esille.

Kalastuksen lisääminen on ympäristöteko

Aiheesta jatkoi edelleen Tiilikainen joka toi esille kalastuksen ympäristönäkökulman. Monipuolisempi kotimaisten kalojen osuus ja vähempiarvoisten lajien lisäkäyttö tuo ammattikalastajalle tuloa kun jokaisesta kilosta saadaan korvaus, mutta se on samalla eduksi ympäristölle. Ministeri muistutti, että vaikka maailmanlaajuisesti monet kalakannat ovat uhattuja, meillä Itämerellä kalakannat ovat hyvät ja kalastusta on mahdollista lisätä, mikä on hyvä asia.

Sahlstén palautti keskustelun nopeasti arkeen ja totesi että vaikka kuinka olisi kysyntää ja hinnat korkealla, ei kalaa saa markkinoille jos se ei käy pyydykseen. Samoin jalostusasteen nosto ei auta jos ei ole mitä jalostaa. Kolme suurinta haastetta kalastuksen kannalta ovat haittaeläimet eli hylkeet ja merimetso, kalastusmahdollisuuksien parantaminen on ainoa vaihtoehto jolla saadaan kysyntä tyydytettyä, ja tällöin voisi joku uusikin kalastaja tulla alalle. Nyt kalavesien kohdalla on Saaristomerellä käynyt monin paikoin niin että hylkeet ovat ajaneet kalan sisälahtiin joista ei aina pyyntilupia saa. Kun tämä ratkaistaan, tulee kotimaista suomukalaa huomattavasti enemmän markkinoille.

Tiilikainen toi tässä vaiheessa esille tulevat toimijakohtaiset kiintiöt ja kysyi Sahlsténilta, eikö tästä sitten olisi apua. Kalastaja totesi että järjestelmä koskee lähinnä pelagisia lajeja ja rannikkokalastuksessa vain lohta. Jos lohen aikarajoituksia ei poisteta kiintiön myötä, on saalista vaikeaa saada syksymmällä, muistutti Sahlstén. Kalastuksessa toimitaan luonnon ehdoilla ja mennään silloin vesille kun sesonki on.

Positiivinen tunnelma säilyi koko risteilyn ajan

Keskustelu polveili hallitusohjelman vaelluskalalinjausten, virkistyskalastuksen ja monien ajankohtaisten asioiden tiimoilta hyvähenkisenä jutusteluna. Siitä kaikki olivat yksimielisiä, että ammattikalastus on sektori joka tuottaa meillä markkinoille tulevan kalan ja se ei ole ristiriidassa virkistyskalastuksen kanssa. Sahlstén vielä erikseen huomautti että kyllä kalaa riittää vesissämme kaikille ja toivoi valtiovallan taholta yhtäläisiä oikeuksia harjoittaa ammattiaan kuin harrastajilla on oikeuksia harrastaa.  Ajatusta jatkoi myös ministeri Tiilikainen ja totesi että ammattikalastus ja kalastus ammattina ovat tärkeitä asioita.

Risteily päättyi Porin satamaan ja väki hajaantui tahoilleen ehkä jatkamaan monipuolista SuomiAreenan tarjonnan parissa. Harmaa ilma ei vaikuttanut leppoisaan tunnelmaan laivalla ja ehkä keskustelun tuloksena syntyi ainakin yhteisiä käsityksiä siitä, mitä sininen biotalous voisi meillä tulevaisuudessa pitää sisällään.

SAKL risteily 8

Jokiristeilijän päällikkö Jan Södergren ohjasi aluksensa turvallisesti Mäntyluodon satamaan. 

Aktuellt

Flere telegram

Alla Meddelanden