Puheenjohtaja: WWF on menettänyt uskottavuutensa

Maailman luonnonsäätiö WWF on todistanut julkisuudessa paitsi tietämättömyytensä asioissa, joissa esiintyy asiantuntijana myös epäluotettavuutensa sopimusosapuolena. Järjestön varainhankinnasta paljastuneiden tietojen perusteella voisi lisäksi päätellä, että vanha sananlasku ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” kuvailee hyvin järjestön toimintaa.

Faktoja tuntematta WWF on kuluttajan kalaoppaassa merkinnyt vaellussiian punaisella valolla ja aiheuttanut toimenpiteellään vakavaa vahinkoa elinkeinokalataloudelle ja suurta hämmennystä kuluttajien keskuudessa. Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) oli puututtava asiaan.

Ratkaistakseen WWF:n aiheuttaman siikaongelman MMM keskusteli asiasta kesäkuun alussa WWF:n ja elinkeinokalatalouden sidosryhmien kanssa. Kokouksen jälkeen MMM julkaisi kokouksen yhteisesti hyväksymän tiedotteen, jossa todettiin ”MMM, WWF, kauppa ja kalatalousala pääsivät asiassa yhteisymmärrykseen: Suosi kotimaista siikaa tarjonnassa ja kalapöydissä. Kotimainen siika on erinomainen ja ravitseva lähikala, jonka käyttö ylläpitää suomalaisia työpaikkoja.” WWF oli yksi tiedotteen allekirjoittaneista, mutta on kokouksen jälkeen julkaissut jo kaksi omaa tiedotetta, joissa kertoo sittenkin olevansa toista mieltä.

On käynyt ilmi, että WWF:ltä puuttuu tietämys Suomen siian kalastuksesta täysin. Järjestö kertoo perustavansa oppaansa väriluokitukset riippumattomiin arvioihin kalakantojen tilasta. Tosiasia kuitenkin on, että myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tiedot ovat erittäin vähäiset; tutkimuslaitos ei esimerkiksi tiedä, kuinka suuri osa vaellussiioista on istutettuja ja mikä osa on luonnontuotantoa. Sekään ei ole selvillä, kuinka suuri osa siikasaaliista on WWF:n hyväksymää karisiikaa. Varmaa on sekin, että kauppias tai kuluttaja eivät osaa erottaa karisiikaa vaellussiiasta.

Jos todellista näyttöä kalakantojen tilasta ei ole, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että kalakanta on huonossa kunnossa?

Ohjatakseen suomalaisten lohta syövien kuluttajien ostokäyttäytymistä WWF on antanut Itämeren villilohelle punaisen valon. Vaikka järjestö ei suoraan ilkeä norjalaista viljeltyä lohta suositella, on kala kuitenkin saanut keltaisen valon. Norjalainen, maailman suurin kalanviljely-yritys Marine Harvest on sopinut WWF:n kanssa, että lahjoittaessaan 100 000 euroa vuodessa järjestölle, se saa käyttää WWF:n logoa mainonnassaan (Yle Ulkolinja 6.9.2010). Marine Harvest on siirtänyt kasvatuslaitoksiaan myös Chileen maan lepsun ympäristölainsäädännön takia. Yrityksen toiminta on aiheuttanut Chilessä vakavaa vahinkoa sekä ympäristölle että alueen muille elinkeinoille. Marine Harvestin WWF:n kanssa solmima sopimus ei kuitenkaan edellytä konkreettisia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi Chilessä, mutta se takaa Norjan WWF:lle vuosittaisen lahjoituksen.

Joulukuussa 2010 WWF kehotti kuluttajia välttämään vietnamilaista pangasiusta, koska järjestön mielestä sen kasvatuksessa ei ole otettu riittävästi huomioon ympäristöasioita. Näyttää siltä, että miljoonien tonnien kalanviljelytoiminnan ympäristöasiat pantiin kuntoon vuodessa, koska kala on nyt poistettu WWF:n punaiselta listalta. Ehkä sillä ei ollut vaikutusta asiaan, että Vietnam oli muussa tapauksessa uhannut kieltää WWF:n toiminnan maassaan.

Itämeren vaelluskalojen ongelmia ei WWF Suomen pääsihteerin Liisa Rohwederin esittämillä toimenpiteillä ratkaista (HS Mielipide 28.5.). Kalaa syövät vahinkoeläimet eivät tunne alamittasäädöksiä, eikä kalojen kutualueita paranneta kalastajien verkkojen solmuväliä nostamalla.

Ammattikalastajat ovat jo 15 vuoden ajan yrittäneet kertoa, että hylkeet syövät taloudellisesti merkittäviä kalalajeja. Rohweder vähättelee ongelmaa tai ei ole vaivautunut ottamaan asiasta selvää. Ruotsalaisesta väitöskirjasta selviää, että Pohjanlahdella harmaahylkeiden eli hallien ravinnosta runsaat 10 prosenttia oli siikaa ja vajaat 10 prosenttia lohta ja taimenta (Karl Lundström 2012).

Pohjanlahden alueella elää tai vierailee ravinnonhakumatkoillaan vähintään 10 000 hallia. Kun yksi halli syö päivässä keskimäärin seitsemän kiloa kalaa, Pohjanlahdella ruokailevat hallit verottavat alueen siikakantoja noin 3,3 miljoonalla kilolla ja lohi- ja taimenkantoja 2,1 miljoonalla kilolla vuodessa. Suomen ammattikalastuksen saaliit ovat merkityksettömiä hylkeiden ottamaan määrään verrattuna.

Vieraslajina Itämerelle 1990-luvun lopulla pesiytyneestä merimetsosta on tullut harmaahylkeen veroinen vahinkoeläin. Merimetsot söivät pelkästään Saaristomeren alueella 1–1,5 miljoonaa kappaletta kuhia vuonna 2009 (RKTL 2011). Kyseisenä vuotena alueen ammattikalastajien kuhasaalis oli 170 tonnia. Tämä määrä vastaa noin 300 000 kappaletta kuhia, mikä on vain noin neljäsosa merimetsojen ottamasta määrästä.

RKTL:n laskelmien mukaan merimetsot ovat vähentäneet kalastajien saaliita Saaristomerellä vuosien 2005 – 2010 aikana arviolta 879 000 – 1 083 000 kiloa. Menetetyn saaliin arvo on yli viisi miljoona euroa.

Opportunistina merimetsot syövät sitä kalaa, mitä paikallisesti on eniten tarjolla, joten predaatio kohdistuu luonnollisesti myös muihin taloudellisesti merkittäviin kalalajeihin kuin kuhaan. Merimetsokannan vähentämiseen on ryhdytty kaikissa muissa Itämeren maissa paitsi Suomessa. Ruotsin eduskunta haluaa sallia linnulle vapaan metsästyksen. Suomessa odotellaan ensin vakavan vahingon syntymistä, jonka jälkeen vaaditaan tapahtuneen todistamista. Loppupeleissä todistettu vahinko ei ole luonteeltaan luotettavaa tietoa, vaan tutkimuksia on jatkettava.

Tuntuu kohtuuttomalta, että niin sanottujen luonnonsuojelijoiden asiantuntematon ja motiiveiltaan kyseenalainen toiminta saa vaarantaa kalakannat ja koko kalataloussektorin toiminnan ilman minkäänlaista vastuuta.

Suomalaisilla ammattikalastajilla ei ole varaa lahjoituksiin, joilla saisi toiminnalleen sopivan liikennevalon.

 

Olavi Sahlstén

ammattikalastaja, puheenjohtaja

Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry

Aktuellt

Flere telegram

Alla Meddelanden