MT mielipide: Kalaton pöytä on katettu

Tasavallan presidentti oli paikallisten kalastajien vierailulla Naantalin vesillä elokuun alussa. Hän ihmetteli, että kotimaista kalaa on ajoittain vaikea löytää kaupoista.

Suomessa on enää noin 800 ammattikalastajaa ja heistäkin osa järvialueilla. Kala on todettu jopa kansanterveyden kannalta erinomaisen terveelliseksi ravinnoksi, jota suositellaan syötäväksi vähintään kerran viikossa.

Kalastajien keski-ikä on tällä hetkellä jo 51 vuotta. Ennuste ei näytä kovin lupaavalta, että nuoret valitsisivat kalastajan raskaan ammatin. Raskaan työn lisäksi kalastajien harmina ovat hylkeet ja merimetsot. Suomen rannikkovesillä on laskettu jo vähintään 17000 paria pesiviä merimetsopareja vuonna 2012.

Kalastan Lokalahdella pääkalalajeina kuha, ahven, siika ja hauki. Allekirjoittaneelle myönnettiin 2010 merimetsojen häirintälupa ja kymmenen linnun ampumislupa. Häirinnän vaikutukset olivat selvästi havaittavissa; kalat palasivat takaisin kalastusalueelle rantavesistä, mihin ne olivat paenneet merimetsojen saalistuksen myötä. Rysät eivät enää rikkoutuneet merimetsojen terävistä nokista ja kalansaaliit paranivat.

Hain 25.2.2013 päivätyllä hakemuksella häirintälupaa lähes samalle alueelle. Mikään ei ollut muuttunut vuoden 2010 jälkeen. Paitsi elykeskuksen päättävä virkamies. Vaikka jätin hakemuksen jo helmikuussa, niin päätös tuli vasta 30.7.2013. Häirintä olisi aloitettu 15.4.–15.6. Ja lupapäätös tuli siis vasta 3,5 kuukautta mahdollisen aloituspäivän jälkeen.

Vaikuttaa ilmeiseltä, että tässä päättävä virkamies on tarkoitushakuisesti pitänyt ”pöytälaatikossaan” hakemuspaperia. Tällainen yksisilmäinen oman maailmankatsomuksen pönkittämisen ajatus tulee eittämättä mieleen siitä, että tämä virkamies on huomattavassa asemassa Bird Life Suomi -järjestössä. Jääviysongelma ei liene kaukana, vaikka elykeskus tämän kiistäneekin. Talonpoikaisjärjen mukaan se on ainakin moraalisesti arveluttavaa.

Keskusteltuani asiasta huomattavien ornitologienkin mielestä tällainen toimintatapa ei ainakaan auta keskusteluyhteydessä kalastajien ja elykeskuksen päättävien viranomaisten välillä. Pitäisikö haettavat häirintäluvat hakea jo vuotta aikaisemmin?

Näyttötaakka taloudellisista vahingoista on langetettu kalastajan kontolle. Rikoksesta epäilty ei oikeuskäsittelyssä joudu näyttämään toteen syyttömyyttään, vaan viranomaisilla on näyttötaakka syyllisyyden osoittamiseksi. Kalastaja on tämän näyttötaakan kohdalla voimaton; millä todistaa, että kalansaaliiden väheneminen on merimetsojen syytä ja paljonko on euromääräinen menetys.

Ihmetyttää myös se, että Rktl:n erikoistutkijan tutkimusta merimetson aiheuttamista vahingoista saaliskaloilleni ei noteerattu lainkaan. Enemmänkin vähäteltiin.

Merimetso on rauhoitettu lintulaji. Esitänkin, että vastuulliset poliitikot ottavat asian hoitaakseen ja poistavat merimetson luonnonsuojelulaista. Ensiaskeleena voisi olla merimetson saattaminen metsästettäväksi lintulajiksi, jolloin sen metsästys olisi verrattavissa esimerkiksi sinisorsan metsästykseen.

Merimetson statuksen muutos on käsittääkseni helppo asia jos vain poliittista tahtoa riittää. Nykyisen ympäristöministerin/-ministeriön aikana on kuitenkin turha odotella ainakaan nopeita päätöksiä, vaikka tuo jo yli 17000 lintuparin pesiminen Suomen rannikkovesissä ei todellakaan voi olla merkki uhanalaisuudesta. EU:n selän taakse ei kuitenkaan ole mahdollista verhoutua, mikäli tämän mustan linnun status saadaan muutettua.

Jäisi elykeskuksen virkamiehille enemmän aikaa ratkoa muita asioita nopeammassa aikataulussa.

Mika Rantanen

kalastajaLokalahti, Uusikaupunki

Lähde: Maaseudun Tulevaisuus, mielipide 26.8.2013

Flere telegram