"Jos loppuu silakan tulo, loppuu rahan tulo"

– Suomalaiset eivät arvosta silakkaa tarpeeksi. 1980-90 -luvuilla silakkaa meni minkinrehuksi, nyt sitä viedään Venäjälle ja Viroon, ja meille tuodaan Norjasta lohta, toteaa Tommi Salokangas.
Salokankaan suvussa on oltu kalastajia jo usean sukupolven ajan. Tommin setä Heikki jatkaa ammattia edelleen täyspäiväisenä ammattilaisena. Tommille rannikkokalastus on 15 ammattilaisvuoden jälkeen nykyisin osa merestä ansaittua elantoa.
Viime vuosien silakan pyynnissä tapahtuneet muutokset ovat Salokankaille tuttuja.

– Aiemmin lähdettiin silakkaverkkoja laskemaan heti jäiden lähdön jälkeen, oltiin yli sata yötä verkoilla ja syksyllä lopetettiin. Nykyisin silakan rannikkokalastusta ei enää juurikaan ole. Nytkin on kalastuskiintiön säätelemiseksi maa- ja metsätalousministeriön asettama troolikalastuskielto päällä, Tommi Salokangas kertoo.
Muutoksiin on Tommi Salokankaan mukaan monta muutakin syytä kuin säädökset ja määräykset. Yksi on ammatin suosion hiipuminen. Kalastajia ei yksinkertaisesti enää montaa ole, vaikka kalastusta ei Salokankaan mukaan ammattina voita mikään. Raha olisi alalle hyvä houkutin, mutta tällä hetkellä leipänsä pystyy ansaitsemaan helpommin muualta.
– Merellä ei tarvitse murehtia maailman murheita, mutta kalastajaksi ryhtyminen ei ole tänä päivänä helppoa. Jo kalastuskaluston hankkiminen on kallista. Ammattilaisvälineistö vaatii useamman kymmenentuhannen investoinnit heti alkuun. Toisaalta, ruokaa tarvitaan aina ja suomalaisen yhteiskunnan nykyinen meno, että kaikki korkeakoulutetaan tuo pian esiin kysymyksen, että kuka sen ruuan tuo, Tommi Salokangas miettii.

Porin seudulla on rannikkokalastus tänä päivänä vaikeaa. Täältä ei nouse esimerkiksi Turun seudun tapaan kuhaa. Muutenkaan kalat eivät juuri nyt näillä vesillä viihdy ja tuulet hankaloittavat asiaa omalta osaltaan.
Ammattilaiset pystyvät kuitenkin silakanpyynnistäkin elantonsa ansaitsemaan. Kun tietää vedet ja tuntee tuulet ja saa päälle oikean rytmin, osaa hakea kalansaaliinsa oikeista paikoista.
– Tuffamme sanookin, että jos loppuu silakan tulo, loppuu rahan tulo, Tommi Salokangas huomauttaa.
Kuitenkin myös silakkakannan vaihtelut vaikuttavat osaltaan kalastajien toimeentuloon. Silakkakannassa ei juuri ole tällä hetkellä jatkojalostukseen sopivia isoja silakoita.
– Jalostuksessakin on omat elintarvikemääräyksensä ja meiltä esimerkiksi kala menee torin suoramyynnin lisäksi ulkopuolisille yrittäjille savustukseen ja fileeraukseen.

Heikki Salokangas sanoo silakan menekin laskeneen valtavasti sen parhaista vuosista.
– Kalassa tai missään muussakaan ei ole mitään vikaa, nykyisin on vaan niin paljon muuta syötävää.
Tällä hetkellä silakan suosion pelastamiseksi Heikki Salokangas näkee vaihtoehdoksi lähiruuan suosion.
– Trendikäs lähiruoka ei ole lähiruokaa, jos raaka-aine tuodaan muualta. Täällä savustettu norjalainen lohi ei ole lähiruokaa, vaikka niin väitetään. Kuluttajia sumutetaan tässä asiassa rankasti, Heikki Salokangas jyrähtää.
– Suomessa on menty tässä asiassa takaperin puuhun. Muualla maailmassa syödään ensin oman kylän tuotteita ja jos ne loppuu, tuodaan muualta. Meillä arvostetaan uusiseelantilaista lammasta ja brasilialaista härkää, eikä huomata todellista lähellä tuotettua ruokaa. Samalla pitäisi muistaa, että silakan verkkokalastus on käsityötä, mikä luonnollisesti vaikuttaa myös hintaan.

Lähde: Satakunnan viikko 28.8.2013

Flere telegram