Maalaiset kyykkyyn pelottelukampanjalla

Maaseudulta asuvilta on viety oikeutus ja usko asumismuotoonsa ja elämäntapaansa määrätietoisen ja perusteellisen, vuosia ellei vuosikymmeniä kestäneen kampanjoinnin kautta.

Maaseudulla asuvat eivät saa tehdä mitään aloitteita elinolojensa parantamiseksi. Sellaiselle toiminnalle on kehitetty nimi siltarumpupolitikointi, joka on pilkkasana ja yleisesti hyvin paheksuttavaa toimintaa. Pitäisikö termi nykymaailmassa päivittää muotoon metroasemapolitikointi ja yhtä kaikki myös tuomita tuo urbaani toiminta?

Maaseudun asukkaat ovat tietysti myös jo lahjakkuutensa suhteen oletusarvoisesti muita huonommassa asemassa. 1980-luvulta saakka meille on opetettu, että innovaatiot voivat syntyä vain suurissa taajamissa. Viesti on selvä: turha yrittääkään mitään innovatiivista siellä maaseudun perukoilla.

Maaseudun asukkaiden syyllistämisen hyvä työkalu on myös ekologisuus- ja energiansäästövaatimusten korostaminen. Rakentaminen, infrastruktuuri, vuorovaikutus ja itse asiassa siis mikä tahansa toiminta voi olla tehokasta vain tiiviissä taajamissa. Kaikki taajamien ulkopuolella tapahtuva toiminta on moraalitonta luonnon tuhlausta, johon millään sivistysvaltiolla ei voi olla varaa.

Viimeisin ja näkyvä maalaisten pelottelukampanja liittyi kiinteistöjen hintoihin haja-asutusalueilla. Nyt viimeistään kannattaa myydä mökkinsä ja muuttaa kaupunkiin, sillä kohta maaseudun kiinteistöt ovat kaikki tyynni tai ainakin valtaosin arvottomia.

Teleoperaattoreilta olemme jo vuosikymmeniä saaneet kuulla, että voimavarat eivät riitä maaseudun tietoliikenneyhteyksien modernisointiin. Kuluttakoot rauhassa vanhat rautalankansa ja kuparikaapelinsa loppuun, sitten ehkä voimme tarjota langattomia yhteyksiä, mutta modernia kuitukaapelia on turha odottaa. Niin, ja modernit ja nopeimmat langattomat tekniikat varaamme tietysti vain kaupunkien asukkaille.

Pelkkä pelottelu ei tietenkään riitä. Ihan konkreettisiakin toimia maaseudun elinolojen heikentämiseksi tehdään päivittäin. Sairaalat ja terveyskeskukset, koulut, kirjastot, pankkikonttorit, Kelan toimipisteet, poliisiasemat, kaikki hivutetaan vähitellen vain suuriin väestökeskittymiin. Perässä seuraa myös kaupallinen toiminta, mukaan lukien elintarvikkeiden peruskauppa.

Liikenneasiat ovat hyvä märkä rätti, jolla maaseudun asukkaita voi aina kiusata. Peruspilari on yksityisautoilun kriminalisointi, niin mielikuvissa kuin käytännön toimissakin. Hyvä komponentti liikenteen portfoliossa maalaisten kiusaamiseksi on haja-asutusalueiden teiden jättäminen hoidotta. Sitten lykätään vielä päälle massiiviset leikkaukset syrjäseutujen joukkoliikenteeseen: vain sitkein sissi haluaa enää asua haja-asutusalueilla.

Maaseudun elinolojen tukahduttamisen kampanjaan kuuluu toki myös se, että maaseudulle edulliset trendit vaietaan kuoliaaksi. Etä- ja joustotyö on noussut maailmanlaajuiseksi muotitrendiksi – ei syyttä – ja kymmenissä maissa etätyön edistämistä tuetaan voimallisesti. Esimerkiksi vuotuinen etätyöpäivä on suuri kansallinen tapaus. Suomen politiikkaan näyttää sopivan se, että etätyöstä pitää vaieta: siitähän saattaisi jopa olla seurauksena, että joku jäisi maaseudulle töihin eikä päivittäin matkustaisi ruuhkaisiin kaupunkeihin.

Päinvastaisiakin toimenpiteitä on nähty maailmalla. Esimerkiksi Sveitsissä monin paikoin maksetaan maisematukea: Maanviljelijät ja haja-asutusalueiden asukkaat saavat tukea jo siitä, että pitävät tilansa asuttuina, viljeltyinä ja hoidettuina. Sveitsiläisille kaunis ja asuttu maaseutu on arvo, josta jo sinänsä kannattaa maksaa.

Onko realistinen tulevaisuudenkuva, että kuusi miljoonaa suomalaista istuu Helsingin Esplanadilla katukahvilassa lipittämässä lattea, ajaakseen sitten metrolla kotiin Ruoholahteen tai Kalasatamaan suunnittelemaan vuotuista erämaaretkeään Kehä I:n ulkopuolelle? Olisiko tuo edes toivottavaa? Miksi maaseutu pitää tyhjentää, kertokaa minullekin kun en itse ymmärrä.

Tämä kaikki maaseudun mustamaalaaminen on iskenyt suomalaisten kaupunkilaisten omaan nilkkaan. Mitäpä muutakaan Suomi on Euroopan mittakaavassa kuin yksi suuri maaseutumainen peräkylä.

Lontoosta katsoen Helsinki näyttää samalta kuin mitä Kilpisjärvi näyttää helsinkiläiselle. Samat argumentit, joita käytetään Suomen aluepolitiikassa, ajavat koko maamme globaalissa taloudessa suohon.

REIMA SUOMI

professoriTurku

Lähde: MT mielipide/lukijalta 14.7.2014

Flere telegram