Merimetsokanta on kasvava ongelma

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kolmen tutkijan mielestä merimetson ympäristövaikutuksia liioitellaan (TS Mielipiteet 23.4.). Pekka Heikkilä toteaa omassa kirjoituksessaan (TS 29.4.), että Syken kirjoittajat jättävät tarkoituksella pois tosiasioita.

Erikoiselta tuntuu tutkijoiden tietämättömyys; maailmalta löytyy useita esimerkkejä merimetson vaikutuksista arvokkaina pidettyjen kalalajien kantoihin.

Luonnonvarakeskuksen tutkijan Heikki Auvisen mukaan merimetso näyttää vaikuttavan taloudellisesti arvokkaista kaloista erityisesti ahveniin ja kuhiin ja mahdollisesti myös kampelaan (Livian seminaari 5.2.). Salmi ym. (2015) arvioivat, että merimetson vuonna 2010 Saaristomerellä saalistamat ahvenet ja kuhat olisivat tuottaneet 110–140 tonnin kuhasaaliin ja 340–420 tonnin ahvensaaliin.

Östman ym. (2013) toteavat, että merimetsolla saattaa olla paikallisesti huomattava vaikutus kampelan, ahvenen ja hauen saaliisiin.

Skovin ym. (2014) raportin mukaan suurikokoisilla ahvenilla on suurempi todennäköisyys joutua merimetson saaliiksi kuin pienillä. Lintu voi vaikuttaa ahvenen kokojakautumaan niin, että kalastajien haluamien kokoluokkien runsaus on pieni. Lisäksi merimetson saalistus voi vaikuttaa koko ekosysteemiin, kun petomaisten kalojen kokoluokat harvenevat.

Pohjois-Amerikan Huron-järvellä kelta-ahvenkanta heikkeni samassa tahdissa kuin merimetsokanta kasvoi (Fielder 2010). Luonnonsuojelujärjestöt vastustivat ja viivästyttivät merimetsokannan rajoitustoimia vuosikausien ajan.

Rajoitustoimiin ryhdyttiin vasta vapaa-ajankalastuksen ahvensaaliin romahdettua nollaan. Kun merimetsojen määrä laski, kelta-ahvenkanta elpyi.

Selkämerellä ja Saaristomerellä järjestettiin viime talvena avoimet keskustelutilaisuudet merimetsoon liittyen. Tilaisuuksissa oli läsnä myös Syken tutkija.

Monikymmenpäisen kuulijajoukon kokemus ja mielipide merimetsoista ei voinut jäädä keneltäkään ymmärtämättä. Siellä missä merimetsot pesivät, ne aiheuttavat kestämätöntä haittaa alueen asukkaille ja mökkiläisille.

Viesti ei nähtävästi ole mennyt perille Suomen ympäristökeskukseen. Eikö tutkijoiden tehtävä ole tuottaa kansalaisille ja päättäjille objektiivista tutkimustietoa?

Merimetso-ongelman kanssa elämään joutuvien kansalaisten kokemuksen vähättely tai olemassa olevan tutkimustiedon piilottelu eivät kuulu objektiivisen tutkimuksen toimenkuvaan.

Maria Saarinen,
FM, biologi,
Turku ​​

Lähde: TS 1.5.2015, mielipiteet

Flere telegram