Kalan syömisestä enemmän hyötyä kuin haittaa

Anu Turunen huomasi Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan, että ammattikalastajamiehet söivät lähes kaksinkertaisen määrän kalaa verrattuna muuhun miesväestöön. Heidän verestään mitattiin vastaavasti noin kaksinkertainen määrä sekä kalan sisältämiä omega-3-rasvahappoja että dioksiineja ja PCB-yhdisteitä. Väitöstutkimuksen havainnot perustuvat THL:n Kalastajatutkimukseen ja Terveys 2000 -tutkimukseen.

Kalastajatutkimuksen lähtökohtana oli ajatus, että jos ympäristömyrkkyjen haittoja ei nähdä runsaasti kalaa syövillä ammattikalastajilla, ei ympäristömyrkyistä ole todennäköisesti haittaa myöskään vähemmän kalaa käyttäville väestöryhmille. Terveys 2000 -tutkimusta käytettiin Kalastajatutkimuksen rinnalla kuvaamaan tavanomaisia määriä kalaa käyttävää Suomen perusväestöä.

Väitöstutkimuksen mukaan kalan syöminen oli yhteydessä muutoinkin terveelliseen ruokavalioon, kuten runsaaseen kasvisten, hedelmien, marjojen ja kasviöljyjen käyttöön.

Suomalaisten ammattikalastajien ja heidän puolisoidensa sydän- ja verisuonitautikuolleisuus sekä kuolleisuus kaikkiin kuolinsyihin yhteensä olivat vuosina 1980–2005 alhaisemmat kuin Suomen perusväestöllä. Tämä viittaa siihen, että edes keskivertoväestöä runsaampi ympäristömyrkkyjen saanti kalasta ei aiheuta vakavia terveyshaittoja.

Kun selvitettiin kalan käytön sekä veren omega-3-rasvahappo- ja ympäristömyrkkypitoisuuksien yhteyksiä yksittäisiin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin, omega-3-rasvahappojen hyödyllisiä vaikutuksia nähtiin erityisesti Terveys 2000 -tutkimuksen aineistossa.

Kalastajatutkimuksen aineistossa oli viitteitä siitä, että korkeat dioksiini-, PCB- ja metyylielohopeapitoisuudet saattavat olla yhteydessä heikentyneeseen insuliinin tehoon ja lisääntyneeseen kaulavaltimon seinämän jäykkyyteen miehillä. Toisaalta runsaskaan ympäristömyrkkyjen saanti ei näyttänyt lisäävän valtimokovettumataudin riskiä.

Lähde: Suomen lääkärilehti 23.5.2012

Flere telegram