Saaristomeren kalastajista yli puolet on lopettanut työnsä

Uusimman tutkimuksen (Lehikoinen ym.) mukaan ahven- ja kuhakannat ovat runsastuneet Suomen rannikolla merimetsokannan kasvusta huolimatta. Kun tilastoista selviää, että samaan aikaan sekä ammattikalastajien että vapaa-ajankalastajien kokonaissaaliit ovat paikoitellen romahtaneet, olisi luullut tutkijoiden hämmästelevän tulosta.

Kalakantojen runsastumisen sijasta yksikkösaaliiden kehitys kertoo todennäköisesti jäljellä olevien kalastajien pyyntistrategioiden muuttumisesta hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamassa konfliktitilanteessa.

Merimetsojen suorat vaikutukset kalastusmahdollisuuksiin ovat pienemmät kuin hylkeiden, mutta tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan linnulla on vaikutusta kalakantoihin ja niiden kokorakenteeseen (Ovegård 2017). Lukuisissa aikaisemmissa tutkimuksissa – maailmalla ja meillä – on saatu samansuuntaisia tuloksia.

Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua, Saksa, Puola ja Tanska ovat jo vuosia vähentäneet merimetsokantaa steriloimalla munia ja sallimalla ampumisen. Perusteluna on ollut vakavan vahingon estäminen.

Vaikka joidenkin lajien yksikkösaaliit – saalis yhtä verkkoa ja vuorokautta kohti – ovatkin 2000-luvulla pysyneet melko ennallaan, kalastusmahdollisuudet ovat heikentyneet rajusti. Saaristomerellä yli puolet kalastajista on joutunut luopumaan ammatistaan, ja useimpien arvokalojen saaliit ovat pudonneet yli puolella. Alueella, jossa on eniten hylkeitä ja merimetson pesiä, pyynti on vähentynyt yli 80 prosenttia.

Ne, jotka vielä pystyvät kalastamaan, saattavat laskea pyydykset vain muutamaksi tunniksi jonkin varman päivän aikana. Tällöin kalastetaan esimerkiksi hylkeiden tai merimetsojen ajamaa parvea. Yksittäiset yksikkösaaliit saattavat olla hyviä, mutta samaan aikaan laajoilla vesialueilla kalastus on mahdotonta. Tilanne on elinkeinolle kestämätön.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan myös vapaa-ajankalastuksen ahvensaaliissa on Saaristomerellä havaittavissa voimakas laskeva trendi.

Jos tutkijoiden viesti tällaisessa tilanteessa on se, että kalakannat ovat runsastuneet ja kalastuksen osalta tilanne on jopa parantunut, tulosten tarkastelussa on jotain pahasti vialla. Tutkimukset eivät saa perustua pelkästään tilastoihin, vaan tilastojen kertomaa on tulkittava yhdessä elinkeinon kanssa. Tämän tulisi olla itsestään selvää ja asetettava kaiken tutkimus­rahoituksen ehdoksi.

Strategioissa ja kalaoppaissa suositellaan kotimaisen kalan käyttöä. Jos kalastajille ei pystytä varmistamaan toimintaympäristöä, jossa ammatin harjoittaminen on mahdollista, juhlapuheiden kärki on syytä suunnata norjalaiseen loheen ja virolaiseen kuhaan.

Niin kauan kuin kapeakatseinen luonnontieteellinen asiantuntemus saa olla ympäristöpäätöksenteossa hallitseva elementti, ammattikalastuksen ja samalla saaristo- ja rannikko­alueiden alamäki jatkuu.

Maria Saarinen

kalatalousaktivaattori, biologi

Saaristomeren kalatalouden 

toimintaryhmä, Parainen

Lähde: HS, mielipide 18.3.2017

Flere telegram