Kohtalon kysymys – hylkeet vai kotimainen kala

Hylkeet tuhoavat kalastajien saaliit ja pyydykset, tai ne estävät kalastuksen kokonaan. Hylkeiden kaloihin levittämät ja ihmisiinkin tarttuvat loiset ovat lisääntyneet hälyttävästi hyljekannan kasvaessa. Luonnonkalaa ei enää riitä ihmisravinnoksi.

Viime vuosien kehityssuunta näyttää siltä, että nyt ei enää ole kyse kalastuksen ja hylkeiden välisestä konfliktista vaan koko Itämerta koskevasta ekokatastrofista.

Suomessa päätoimisten rannikkokalastajien määrä on pudonnut alle puoleen 2000-luvulla. Suurin syy kalastajien ja kalastuksen vähenemiseen ovat hylkeiden aiheuttamat vahingot. Vedet ovat autiot, ja kaloihin kohdistuva saalistuspaine tulee muilta tahoilta.

Kollegoiltani saamani tiedon mukaan tilanne on sama myös muissa Itämeren maissa. Kun kalavedet tyhjenevät, syntyy konflikteja eri kalastajaryhmien välille.

Kalat kärsivät hylkeiden levittämistä loisista. Suomessa loismatoja tai niiden toukkia on löydetty ainakin silakasta ja särkikaloista. Särkikalojen imumadot tarttuvat myös ihmiseen.

Eteläisellä Itämerellä turskakantoja uhkaa hylkeiden levittämä ja ihmiseen tarttuva maksamato. Tanskalaistutkijoiden mukaan on mahdollista, että loinen tarttuu myös muihin kalalajeihin, kuten Itämeren loheen.

On selvää, että nykyisen kaltaisia ongelmia ei enää ratkaista pyydyskehittelyllä. 

Uusimman kansainvälisen tutkimuksen mukaan hylkeillä ja merimetsoilla on vaikutusta Itämeren rannikon kalakantoihin (Hansson ym. 2017). Sillä aikaa kun suomalaistutkijat väittelevät asiasta eipäs-juupas -tyyliin, rannikkokalastuksemme tekee kuolemaa ja kuluttajilta viedään mahdollisuus syödä kotimaista kalaa.

Ne tutkijat, jotka vähättelevät vahinkoeläinten vaikutusta, toistelevat vanhaa mantraa: "Itämerellä oli 1900-luvun alussa hylkeitä paljon enemmän kuin nyt".

Varmaa tietoa määrästä ei ole, mutta olosuhteet Itämeressä olivat tuolloin hyvin erilaiset. Hylkeille riitti ravintoa; esimerkiksi lohikalapitoisia jokia oli useita kymmeniä, kun niitä nykyään on muutama. Hylkeiden metsästys oli voimakasta, ja kalastajat saivat kalastaa rauhassa.

Sata vuotta sitten hylkeet olivat resurssi, mutta nyt EU on tehnyt niistä ongelmajätettä aiheettomalla hyljetuotteiden markkinointikiellollaan.

Nyt kun Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma on päivitettävänä Suomen Riistakeskuksessa on siinä mahdollistettava hylkeiden määrän voimakas vähentäminen kalakannoille ja kalastukselle kestävälle tasolle. 

Nykyisellä metsästyksellä ei ole vaikutusta kannan kokoon, ja vaikka koko kiintiö saataisiin täyteen, hallikanta jatkaisi kasvuaan.

Toivoisin myös ympäristöhallinnon käsittävän tehtävänsä laajemmin ja kantavan vastuunsa merimetson suojelun aiheuttamista vahingoista. Jääräpäisellä ja tarpeettomalla suojelulla voi kokonaiskuvassa olla tuhoisat seuraukset.

Olavi Sahlstén

Kaupallinen kalastaja, Naantali

Puheenjohtaja, Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry

 

Lähde: Turun Sanomat 17.4.2018, lukijalta

Flere telegram