 ETUSIVULLE
|
|
|
|
YMPÄRIVUOTISTA YRITYSTOIMINTAA Suomen merialueiden olosuhteet ovat poikkeukselliset. Osan vuotta kalastus on mahdotonta, kun jää peittää ulapan, keväisin ja syksyisin saattaa rannikolla olla jääesteitä ja kesällä on avointa. Vuosittaiset vaihtelut ovat suuret. Kerran kaksi vuosikymmenessä jääongelmia on vain Perämerellä ja Suomenlahden pohjukassa ja yhtä usein koko kalastusalueemme on jään peitossa. Kalastuspäivien lukumäärä on esimerkiksi Tanskaan verrattuna alle puolet ja olosuhteet asettavat erityisvaatimuksia sekä kalustolle että miehistölle. Ensimmäiset avomerikalastukseen tarkoitetut troolarit tuotiin 1950-luvulla Tanskasta, jossa niitä oli käytetty jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Vaikka pyyntitapa poikkesi rannikkokalastuksesta, eivät avomerikalastuksen vaatimat merenkulkutaidot olleet kalastajille vieraita. Moni varhaisista ammattilaisista toimi luotsina tai kuljetti kalaa pitkiäkin merimatkoja. Kuitenkin kynnys siirtyä avomerelle oli korkea. Avomerelle tarvittu kookkaampi alus oli merkittävä investointi ja edellytti erikoistumista yhteen pyyntitapaan. Tämä tiesi monelle luopumista perityistä toimintamalleista ja myös kotipaikasta, koska suuri troolari vaatii syvän väylän ja hyvät kalan kuljetusyhteydet. Pyyntimatkat pitenivät, saaliit kasvoivat ja ammattikalastajan ominaisuuksissa painottuivat entistä enemmän merenkulun sekä yrittämisen vaatimukset käsityötaitojen ja luonnontuntemuksen sijaan. Kalastaja saattoi nyt asua kylällä ja pitää kotisatamanaan vierasta laituria. Avomerikalastus ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan, vaan kalan liikkeisiin ja sen menekkiin. Troolarilaivasto kasvoi 1960 - luvulla nopeasti ja sen mukana syntyi kalasatamien verkko sekä maanlaajuinen kalakauppa. 1970 - luvulla silakan menekkivaikeudet ohjasivat kalastajia lohenpyyntiin ajoverkoilla. Lohenkalastukseen kohdistetut viime vuosien säätelytoimet tekivät turskasta vaihtoehdon muutamille Itämeren pääaltaalla kalastaneille verkkokalastajille. |
 |
 Ajoverkko (-siima), virran mukana ajelehtiva pyydys, tavallisesti pintaverkko tai siima |
|
SILAKKA ON TÄRKEIN SAALISKALA Silakka on ollut ammattikalastuksen tärkein saalislaji niin määrällisesti kuin markkoinakin mitattuna koko nykyaikaisen kalastuksen ajan. Silakkasaalis kalastetaan lähes yksinomaan trooleilla. Perinteiset nuotat, rysät ja verkot ovat kyllä vieläkin käytössä, mutta niiden antaman saaliin määrä on pieni vaikkakin alueellisesti tärkeä. Nykyisen laivastomme rungon muodostavat terästroolarit, jotka mahdollistavat kalastuksen käytännössä ympärivuotisesti Perämerta ja itäistä Suomenlahtea lukuun ottamatta. Alkuvuosina troolia vedettiin pohjalla, mutta moottoritehon kasvu mahdollisti suuremman troolin käytön ja siirtymisen myös välivedessä tapahtuvaan pyyntiin eli pelagiseen troolaukseen. Pohjatroolaus on sidottu sopiville vetoalueille, joiden täytyy olla tasaisia hiekka- tai savipohjaisia syvänteitä. Vetoalueet on myös usein nimetty ja ne merkitään tarkasti merikortteihin. Pelagisessa troolauksessa käytettävällä suuremmalla aluksella on paremmat tilat saaliin käsittelyyn kuin vanhoilla tammitroolareilla. Moni kalastaja luopui vanhasta aluksestaan kalan laatua parantaakseen ja hankki suuremman terästroolarin. Tämäkin alusluokka tuotiin meille pääasiassa käytettynä, vaikka paikoin kuten Perämerelle, syntyi kotimaista valmistetta olevien pienempien, alle 20 metriä pitkien troolareiden laivasto. Niissä yhdistyi tehon ja tilan hyödyntäminen ja etenkin ajo-ominaisuudet jäässä olivat puualuksia paremmat. Pelaginen pyynti muutti koko kalastustavan luonnetta. Koska välivedessä ja pinnalla vedettävä pyydys ei ole sidottu tiettyyn paikkaan eikä yhden kalapopulaation liikkeisiin, voidaan pyyntimatka ulottaa sinne, missä silakkaa on. Mahdollisuus lisäsi merkittävästi tuloksekkaita pyyntipäiviä. Kokonaissaaliit kasvoivat ja silakkaa saatiin markkinoille tasaisemmin ympäri vuoden. Nykyisille suurille aluksille kalastuksen rytmin määrittää lähinnä kalan ostajan tarpeet. |
|
|
 |
|
SILAKKAA ILMAN SÄÄVARAUSTA Enemmän laivaa kuin venettä muistuttava silakkatroolari on vaativa työpaikka. Aluksen päällikön on hallittava yli sata tonnia terästä ja tuhat hevosvoimaa kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina, usein vaikeissakin olosuhteissa. Miehistön on pystyttävä työskentelemään tarkasti ja tehokkaasti, jotta saalis olisi laadultaan ensiluokkaista. Pyyntimatkat kestävät tavallisesti noin vuorokauden ja tämän ajan työ aluksella on urakointia vuorotta. Monella troolarilla on kaksi vuorottelevaa miehistöä ja jokaisella miehistön jäsenellä oma työtehtävänsä. Aluksen päällikkö määrittelee kalastusaikataulun ostajien toiveiden ja olosuhteiden mukaan. Käytännössä alus on liikkeellä myrskyjä lukuun ottamatta koko ajan. Suuren troolarin saalis markkinoidaan jo etukäteen. Ei ole mielekästä kalastaa tonneittain silakkaa ilman selvää suunnitelmaa sen käytöstä. Ostajan tai ostajien kanssa on sovittu toimitettavat kilomäärät sekä kokoluokat ja kalastus suunnitellaan niiden mukaan. Järjestelmä tehostaa työtä merellä, koska jo ennakolta tiedetään, kuinka kalat lajitellaan ja pakataan. Useimmilla troolareilla on vakituinen kotisatama, josta kalaan lähdetään ja johon saalis tuodaan. Näin voidaan vakioida eri työvaiheet ja rakentaa saaliin käsittelyketju sujuvaksi. Suuren troolarin etuihin kuuluvat myös asianmukaiset tilat, joissa silakkaa käsitellään puhtaissa olosuhteissa. Saalistavoitteen täytyttyä suunnataan keula kohti kotisatamaa. Jo mereltä on ilmoitettu ostajalle saapumisaikataulu ja saaliin määrä. Kun köydet kiinnitetään laituriin, on kylmäkuljetus odottamassa ja aluksen purkaminen alkaa. Uudet eristetyt kylmäkontit ovat mullistaneet silakan käsittelyn. Kala saadaan kuljetettua samassa astiassa troolarista kuluttajien ulottuville, ja astioiden käsittely käy vinssien avulla satamassa nopeasti. Aikaa säästyy ja silakka saadaan tuoreena ruokapöytään. Saaliin purkamisen jälkeen kaikki kalan käsittelytilat pestään ja alukselle nostetaan puhtaat kylmäkontit, jotka sijoitetaan omille paikoilleen ruumaan odottamaan uutta saalista. Jos sää sallii ja silakalla on menekkiä, köydet irrotetaan ja kalastusta jatketaan moottoria välillä sammuttamatta. Miehistö vaihtuu välillä, mutta troolari työskentelee vuorotta, jotta korkealaatuista silakkaa olisi tarjolla mahdollisimman tasaisesti. |
|
Kylmäkontti, eristetty muovinen kalan säilytys ja kuljetusastia |
