 ETUSIVULLE
|
 |
 |
|
KALASTUSTA YMPÄRI VUODEN Valtaosa sisävesien muikusta kalastettiin aikaisemmin nuotalla ja verkoilla, nykyisin troolilla ja nuotalla. Troolaus alkoi kantojen ollessa vahvoja ja väheni muikun luonnollisen taantuman mukana 1990-luvun alussa. Tänään suunta on taas ylöspäin ja viime vuosien kutukannat ovat joitain Itä-Suomen järviä lukuun ottamatta olleet normaaleja. Mereltä tuotiin tieto avoperäisten rysien käytölle muikun kesäkalastuksessa 1980-luvulla. Rysät sopivat pienemmillekin järville, eikä vaadi troolaamiseen verrattuna suuria investointeja. Vaikka muikku on paljon liikkeessä oleva kala, on sen verkkokalastuksessa omat ongelmansa. Järvillä, joilla syntyy vahvoja vuosiluokkia tasaisesti, saadaan verkoillakin saalista. Tämä johtuu verkon valikoivasta pyyntitavasta. Mikäli verkon silmäkokoa vastaavaa muikkua ei järvessä ole, ei saalista saada, vaikka muun kokoisia kaloja olisikin pyydettävissä. Vaihtoehtona on odottaa seuraavaan vuoteen kalan kasvua tai hankkia useita eri silmäkoon verkkoja, mikä on usein liian kallis ratkaisu. Tästä syystä muikun verkkopyynnin merkitys on vähentynyt, mutta sillä on yhä asemansa täydentämässä keinovalikoimaa vuosina, jolloin pyyntikustannukset raskaammalla kalustolla nousevat liian suuriksi. Talvinuottaus on yhä tärkein osa suurten järvien talvikalastusta. 1980-luvulla tapahtunut teknistyminen toi mukanaan moottorikelkat ja traktorit jäälle lihasvoiman korvaajiksi ja samalla voitiin nuottakunnan kokoa pienentää. Runsaan vuosikymmenen aikana jäsenten keskimääräinen lukumäärä laski viidestä kolmeen ja nykyisin on käytössä tekniikkaa, joka mahdollistaa nuotan vedon jopa yksin. Tällöin apuna on viimeisin elektroniikka. Lapin tekojärvien rakentaminen synnytti uuden kalastusalueen, jota leimaa voimakkaat kalakantojen vaihtelut, mikä näkyy saaliissa. Aluksi saatiin hyvin haukea ja ahventa muutaman vuoden ajan. Sitten yleistyi istutettu peledsiika saaliin ollessa parhaana vuonna lähes puoli miljoonaa kiloa. Väliin mahtuu myös aika, jolloin madetta pyydettiin suuria määriä. Peled kuitenkin katosi ja tänään järvet valtaa särki sekä säyne, joita jäljelle jääneet ammattikalastajat pyytävät vähälukuisen vaellussiian lisäksi. Tulevaisuudessa järvet valtaavaa lajia ei voi kukaan ennustaa. Kulloinkin runsaana esiintyvä laji määrää kalastustekniikan. Kun peledsiikakanta oli runsaimmillaan, ei kala kasvanut verkkopyynnin kannalta riittävän suureksi, vaan sitä kalastettiin rysillä ja troolilla. Kun kalat vähenivät, keskikoko kasvoi ja peledit jäivät taas verkkoihin, mikä olisi mahdollistanut kannattavan talvikalastuksen jälleen, jos kalaa olisi ollut riittävästi. Peledsiika on ainoa lähes ympäri vuoden kannattavasti kalastettava laji. Kalastamalla tehokkaasti muita suomukaloja pyritään nyt peledin elinmahdollisuuksia parantamaan. Alueen kalastajat ovat myös tehostaneet vajaasti hyödynnettyjen lajien markkinointia. Jyrkästi toisistaan poikkeavat jaksot tekevät kalastuksen suunnittelusta kuitenkin vaikeaa ja investoinneista riskialttiita. |
 |
