ETUSIVULLE Esipuheet Historiaa Avomerikalastus Rannikkokalastus Sisävedet Tulevaisuus Tilastot

LUONTO, MARKKINAT JA EU SÄÄTELEVÄT Suomen kalastuksen linjat luodaan Euroopan unionin yleisen kalastuspolitiikan ohjaamina ja maatalouden ohella kalastus on yksi EU:n säädellyimmistä alueista. Yhteinen kalastuspolitiikka jaksotetaan usean vuoden suunnitelmallisiin kokonaisuuksiin, jotka jakaantuvat erilaisiin yksityiskohtaisempiin ohjelmiin. Yhteisön lainsäädännön avulla säädellään suomalaisen ammattikalastuksen oikeutta kalastaa, kalastuslaivastomme kokoa sekä mahdollisuuksia saada tukea investointeihin ja kehittämistoimenpiteisiin. Jäsenyys aiheutti ja aiheuttaa yhä monia ratkaisemattomia ongelmia elinkeinokalataloudellemme, mutta jäsenyydellä on ollut myös positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi mahdollisuudet investointitukien saamiseen ovat parantuneet. Kansallisilla toimilla sovelletaan yleistä kalastuspolitiikkaa Suomen tavoitteita vastaaviksi. Esimerkiksi lohen kalastukseen vaikuttaa EU:lta saatu kiintiö, jonka puitteissa kansallisesti säädetään, milloin ja miten se voidaan pyytää. EU:n vaikutus tuntuu lähinnä merialueen kalastuksessa. Sisävesien kalastus keskittyy kiintiöimättömien kalalajien pyyntiin. Tämä ei kuitenkaan estä erilaisten rakennetukien saamista myös järvialueille. Koko Itämeren alueen kalavarojen käytöstä päätetään Kansainvälisessä Itämeren Kalastuskomissiossa, jossa valmistellaan pitkän aikavälin strategioita ja päätetään asiantuntijaelimiä kuullen eri lajien kalastuskiintiön koko ja jako. Suomi on yhtenä EU:n jäsenmaana mukana jakamassa sitä osaa, joka tulee yhteisön käyttöön. Kiintiöityjä kalalajeja ovat silakka, kilohaili, lohi ja turska. Kiintiöt on päätetty vuodeksi kerrallaan yhteisesti sovittujen jakoperusteiden mukaan ja niiden täyttymistä seurataan lähes reaaliajassa. Jokaisella kalastajalla tai kalastusaluksella on velvollisuus ilmoittaa kiintiöidyn lajin saalismäärä välittömästi purkamisen jälkeen alueensa työvoima- ja elinkeinokeskukselle, joka raportoi tiedot edelleen maa- ja metsätalousministeriöön. Jos kiintiö täyttyy ennen kalenterivuoden loppua, kalastus keskeytetään ja aloitetaan uudestaan vasta uuden kiintiön avauduttua eli seuraavan vuoden alusta. Kalastusta ohjaillaan eri ohjelmien mukaisesti suuntaamalla rakennetukirahoitusta niille sektoreille, joiden katsotaan olevan kalavarat ja markkinat huomioiden tärkeitä. Ohjaamisesta on esimerkkinä meillä tapahtunut lohenkalastuslaivaston vähentäminen tuetun romutuksen kautta, jolla pudotettiin merkittävästi aluskapasiteettia. Toisaalta vuosituhannen alusta voimaan astuvan ohjelmajakson eräänä kantavana teemana on pienimuotoisen rannikkokalastuksen kehittäminen ja tukeminen. AMMATTIMAINEN OTE Kalavarojen säätely ja sen vaatima suunnitelmallisuus sekä erikoistuminen ovat johtaneet ammattikalastajan uuteen tilanteeseen. Markkinat toimivat lähtökohtana ja niiden toimivuudella on yhä suurempi merkitys. Kalastuksessa ei ole käytössä maatalouden piirissä sovellettavaa suoran tulotuen järjestelmää, joten kuluttajien toiveiden ja tarpeiden huomioiminen on ainoa mahdollisuus vaikuttaa omaan tulokseen. Järjestelmä vaatii toimiakseen hyvän yhteistyön ammattikalastuksen, jalostuksen ja kaupan välille. Ammattikalastajan tulee käyttää hyviä kalastustapoja sekä tarkoituksenmukaisia varusteita. Kalan laadun avaimet ovat kalastajalla ja ammattikalastajan tuottama kala on laadun tae. Ammattikalastaja on tänä päivänä myös yrittäjä, jonka toiminta edellyttää selvää liikeideaa ja toimintamallia. Jokaisen yksittäisen ammattikalastajan tulee hyödyntää omia menestystekijöitään. Jotkut panostavat kalastukseen, toiset liittävät kalastukseen myös jalostustoimintaa tai esimerkiksi kalastusmatkailua. Kaikille ei sovi sama toimintamalli, lähtökohdat ovat niin erilaiset. Kalavedet, varusteet ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaihtelevat. Ammattikalastuksen merkittävin voimavara osaavan kalastajaväestön lisäksi on puhdas kala. Meillä on lähes kaikilla vesialueilla pieniltä järviltä rannattomalle Itämerelle saakka kalaa, jota voidaan pyytää uhkaamatta kannan tulevaisuutta. Kalastus voi jopa auttaa ympäristön tilaa poistamalla ravinteita, kuten tapahtuu merellä silakan ja sisävesillä muikun sekä etenkin särkikalojen pyynnin yhteydessä. Valikoivat pyydykset yhdessä uuden tekniikan kanssa eivät rasita oikein ohjattuna kutevia ikäluokkia ja pyydetty saalis saadaan hyötykäyttöön entistä parempilaatuisena. Tulevaisuudessa on ratkaistava joukko peruskysymyksiä. Kotimaisen kalan laatu on nostettu korkealle tasolle, mutta kilpailu elintarvikesektorilla on kova. Miten EU:n ohjelmat onnistuvat ennakoimaan muutokset markkinoiden ja kalavarojen suhteen on arvoitus. Pystyvätkö ammattikalastajat selviytymään ylimenokaudesta, joka on nyt kohdannut lohenkalastajat ja joka on odotettavissa silakan pyynnissä. Arvaamattomat tapahtumat kuten harmaahylkeiden räjähdysmäinen lisääntyminen, vaikeuttavat entisestään ahdingossa kamppailevaa rannikkokalastusta. Ympäristötekijöiden muutokset tulisi pystyä huomioimaan esimerkiksi rakennetukia ohjattaessa.   Kiintiö, silakalle, kilohailille, lohelle ja turskalle sovittu saalismäärä, joka saadaan kalastaa vuosittain