Taustaa (pdf)

HARMÅNGERIN MATKA
Tutustuminen uuteen rysätekniikkaan 19. - 21.4.2004

Pyydyskehitys on yksi SAMPI II -projektin kolmannen vaiheen tärkeimmistä osahankkeista. Vuosille 2004 ja 2005 on suunniteltu hylkeenkestävien ja valikoivien ponttonirysien (push up -rysien) hankkimista vuokralle sekä Saaristomerelle, että Selkämerelle.

Christer Lundin Harmånger Maskin och Marin Ab:stä on kehitellyt ponttonirysätekniikan, jota on testattu kahdeksan vuoden ajan käytännön työssä Ruotsin rannikolla. Suomessa on Vaasan saaristossa ja Merikarvialla tehty myös alustavia kokeita. Tulokset ovat olleet niin rohkaisevia, että tutustumismatka tehtaalle nähtiin tarpeelliseksi.

Selkämeren alueelta oli mukana kalastaja Ari Uusimäki. Uusimäki on ainoita kalastajia koko Suomessa, jolla on käytännön kokemusta ponttonirysillä kalastamisesta. Saaristomereltä oli mukana pyydyshankkeessa asiantuntijana toimiva Vesa Tschernij, joka oli myös matkan tulkki. Markku Saiha Porista tuli mukaan Paapuuri Oy:n edustajana SAMPI II -projektin tiedottajan ominaisuudessa ja vielä ryhmää täydensivät kalatalousneuvojat Seppo Kyllönen (L-S Kalatalouskeskus) ja Tero Ylikylä (Satakunnan kalatalouskeskus).
Harmångeriin matkattiin Vaasan ja Uumajan kautta. Itse tehdas on noin kolmesataa kilometriä etelään meren rannalla. Lundin on hankkinut tiloiksi vanhan saha-alueen, jossa on riittävästi hallitilaa suurien pyydysten käsittelyyn.

Rysät

Kun meillä vielä suunnitellaan rysien hylkeenkestävyyden testaamista, ilmoittaa Lundin rysistään, että asia on käytännössä ratkaistu jo vuosia sitten. Nyt heillä keskitytään suomukalapyynnin parantamiseen ja valikoivuuden lisäämiseen. Väitteen voi allekirjoittaa, kun huomioi, että tehtaalta on lähtenyt jo 250 kpl ponttonirysiä ruotsalaisille rannikkokalastajille.

Kehitystyö lähti käyntiin hyljeongelmasta, johon innovatiivinen tekniikkataituri keksi kokeilla kahta havasta päällekkäin perinteisen mallisessa vanteellisessa isorysässä. Lundin kertoi, että osittain sattumalta pyytävän sisimmäisen ja suojaavan ulkomaisen havaksen väliin jätetty jalan eli noin 30 cm väli on samalla se tekijä, joka tarvitaan hillitsemään hylkeen saalistushalut. Tämä on havaittu jälkikäteen tehdyissä testeissä.

Kun ryhmämme tutustui tehtaan sisällä eri valmistusvaiheessa oleviin pyydyksiin ja ulkona koottuihin versioihin, oli helppo vakuuttua suunnittelijan teeseistä. Työ on ollut pitkäjänteistä ja vienyt vuosia. Kehitystyötä on rahoitettu valtion varoista ja nyt pääsemme mekin Suomessa hyötymään naapurimaan panostuksista. Suomelle ei tekniikka eikä tietotaito kelvannut, kun sitä muutama vuosi sitten tänne tarjottiin. Nyt ei muita vaihtoehtoja juuri ole.

Oma panoksemme oli Saaristomeren ja Selkämeren hyljetilanteen esittely ja käyttötarpeiden perustelu. Käyttö ja kehitystyö on selvästi jakaantumassa kahteen osaan eli Saaristomerellä painopiste on perinteisen ahvenrysän korvaaminen hylkeenkestävällä ponttonirysällä. Selkämerellä tilanne on lähempänä jo valmista perusmallia, joka jo toimii hylkeiden osalta ja virittelyä kaipaavat lähinnä havaksen harvuuden ja pyyntisyvyyden yksityiskohdat. Näistä seikoista käytiin perusteellisia keskusteluja, jotka lähensivät merkittävästi osapuolten ymmärrystä yhteisiin tavoitteisiin. Todettiin myös, että voimavaroja ei ole syytä hajottaa, vaan kehitystyötä jatketaan Pohjanlahden molemmin puolin yhteistyössä.

Tulokset

Viimeistään tämä tutustumiskäynti varmisti ennakkokäsityksen, että pyörää ei kannata keksiä uudestaan: ruotsalainen rysämalli on varsin pienin muutoksin sovellettavissa nykyiseen käyttöön etenkin Selkämerellä, mutta myös Saaristomerellä. Hylkeen aiheuttamat vahingot on minimoitu ja kalastajien voidaan olettaa tulevan saavan nopeasti hyötyä tekniikasta saaliin pysyessä vahingoittumattomana kuin myös pyydyskohtaisen työmäärän vähentymisenä.

Mielenkiintoinen uutinen oli myös prosessi, joka on johtamassa Ruotsissa rysämallin hyväksymiseen hyljepyydykseksi. Ruotsin lainsäädäntö on erittäin tiukka eläinten kärsimysten kohdalla ja tulevana pyyntikautena tullaan testein todentamaan, että hylkeen joutuminen PU-rysään ei aiheuta sille kärsimyksiä.

Matka oli siis erittäin onnistunut ja lujitti positiivisia käsityksiä uuden tekniikan toimivuudesta. Käynti poikii vastaisuudessa tiedon ja kokemusten vaihtoa Lundinin ja Suomalaisen osapuolen kesken, mikä on omiaan lisäämään luottamusta rannikkokalastuksen kehittymiselle. Tilanne on pitkälle sama lahden molemmin puolin.