Taustaa

Vesa Tschernij, Iconex,
Olavi Sahlstén, Merimasku ja Ismo Johansson, Parainen

Taustaa ja tulosten tiivistelmä
SAMPI-projektin vuonna 2003 valmistuneen Saaristomeren pyyntitekniikkaa kartoittaneen selonteon (Tschernij ja Kämäräinen 2003) tulosten mukaisesti tämän koekalastushankkeen päämääriksi asetettiin 1) tutkia edellytyksiä siian loukkupyynniin aloittamiseksi, 2) selvittää uuden sukupolven rysäpyydysten soveltuvuus suomukalapyyntiin (kuha ja ahven) sekä 3) tarvittaessa kehittää sulkupyydysten selektiivisyyttä. Koekalastusten tavoitteena oli vuosien 2004-2005 aikana tarjota Saaristomerellä toimiville 1-ryhmän kalastajille tilaisuus omatoimisesti koekalastaa Ruotsissa suurta huomiota herättäneellä hylkeenkestävällä ja helppotöisellä Push-Up pontoonirysällä. Pyydyksen käyttöön saamisen edellytykseksi asetettiin saalis- ja pyyntiponnistustietojen ohjeistettu muistiinkirjaaminen. Yrityksistä huolimatta vain suomukalapyydykselle löytyi yksi kiinnostunut kalastaja Vestlaxista mutta koska Nylands Fiskarförbundin rysä olisi ollut lähes vieressä ei SAMPI-rysää haluttu sijoittaa sinne. Kyseisiin pyyntimuotoihin erikoistuneiden kalastajien puutteessa rysät päätettiin toiminnan käynnistämiseksi hätäratkaisuna aluksi luovuttaa SAMPI-johtoryhmän ammattikalastajille. Viivästyneen aikataulun myötä ei pyydyksiä päästy testaamaan varsinaisen kevätpyynnin aikana, joten vuoden 2004 ensimmäinen koejakso jäi molempien pyydysten osalta mitättömäksi. Tästä huolimatta yllätti tavanomaista harvasilmäisellä johtoaidalla varustetun siikaloukun saaliin määrä Pohjois-Airiston kalastajat kun vastaavasti suomukalarysän kalapesän rakenteissa todettiin oleellisia epäkohtia. Nielut olivat liian jyrkkiä ja niiden sisäänmenoaukot kuten myös koko pyydys syksyistä pyyntiä silmällä pitäen olivat kalastajan mukaan liian lähellä pintaa. Lisäksi silmäkoko kalapesässä mutta eritoten sen etuosassa oli liian suuri. Osa pyydyksen rakenteisiin esitetyistä muutostöistä toteutettiin elo-syyskuun aikana. Syksyisen toisen koejakson (47 vrk) siikaloukkusaalis jäi edelleen pieneksi (siika 78 kg, taimen 134 kg, kuha 21 kg). Suomukalaloukun syyskoejaksoa (62 vrk) Peimarin selällä haittasivat poikkeuksellisen huonot kuha- sekä ahvenesiintymät. Alueen kuhaverkkosaaliit jäivät nyt ensimmäistä kertaa mitättömän pieniksi. Syiksi epäiltiin osittain epätavallisen lämmintä vettä mutta ennen kaikkea alueella parveilevien useiden hylkeiden kaloja karkoittavaa vaikutusta. Suomukalarysän saaliis per kohdelaji oli: ahven 18 kg, kuha 0,5 kg. Eniten saaliiksi saatiin lahnaa (42 kg). Suomukalarysän syysjaksolle suunnitellut sen pyyntiin asetteluun ja koentaan liittyvät kokeilut kariutuivat valtaisaan meduusamäärään.

Koekalastuksista vastaava työryhmä esittää vuoden 2005 koekalastuksien päämääriksi:
1) Siikaloukun koekalastusten jatkaminen suunnitelmien mukaisesti vuokraamalla yksi lisäpyydys. Toiminnan piiriin tulisi voida liittää myös ”todennäköisempiä” siikavesiä ulompaa saaristosta kuten esim. Vänön, Jurmon tai Nötön selkiä.
2) Suomukalapyynnin mahdollistamiseksi pyydyksen kalanpesän kuten myös suuliinan ja potkujen silmäkokoja tulisi pienentää. Toisena oleellisena asiana työryhmä esittää nielujen rakenteen muuttamista suomukaloille sopivammaksi sekä kolmantena ehdotuksena kehittää mahdollisuus pyydyksen, eritoten kalapesän, pyyntiinasetteluun syvemmälle ”väliveteen”.

Pyydykset, pyyntipaikat ja -ajat
Pyydysten ruotsalaiselta valmistajalta Christer Lundinilta vuokrattiin kaksi pyydystä. Siian pyyntiin tarkoitettu pyydys (tästä edes OS-rysä) sisälsi erikoisesti siialle rakennetun pontoonikalapesän (tästä edes PushUp-pesä; kuva 1), potkut ja johtoaidan (kuva 2). Siian pyyntikokeilussa oletuksena oli, ettei pyydyksen rakenteeseen ole todennäköisesti tarvis puuttua tai ettei siihen puututtaisi vielä vuoden 2004 aikana. Suomukalapyyntiin tilattiin yksi siikapesäksi tarkoitettu pontoonikalapesä (tästä edes IJ-rysä 1). Ajatuksena oli testata ideaa missä pyydys koottaisiin aina tarpeen mukaan juuri kyseiseen paikkaan sopivaksi hyödyntämällä Saaristomerellä jo olemassa olevia suomukalapyyntiin kehitettyjä potku- ja aitaverkkoja. Tarvittaessa uuden PushUp-pesän ja vanhojen suuliinojen välissä käytettäisiin nk sovitinta, joka rakennettaisiin tapauskohtaisesti mittatilaustyönä (kuva 3). Koska erikoistuneita siiankalastajia sen koommin kun suomukalan rysäpyytäjiäkään ei Saaristomerellä saatu innostumaan kokeiluun jouduttiin varsinkin suomukalarysäpyyntiin tähtäävässä koekalastuksessa tyytymään vain välttävään kompromissiin, missä perinteiset tiheä silmäiset silakkapaunetin potkut ja johtoaita liitettiin PushUp-pesään. Ensimmäisen koejakson aikana siikapesäksi tarkoitetussa pyydyksessä todettiin suomukalapyynnin kannalta rakenteellisia epäkohtia. Nielut olivat perinteisiin nieluihin verrattuna jyrkkiä, ne olivat suunnattuja liiaksi yläviistoon ja sisäänmenoaukko sijaitsi perinteisen tiedon mukaan liian lähellä pintaa. Lisäksi kalapesän mutta ennen kaikkea etupesän silmäkoko (50 mm) oli liian suuri. Pyydyksen valmistajan kanssa käytyjen keskustelun perusteella ainoaksi käytännössä mahdolliseksi ratkaisuksi nähtiin siikapesän vaihto lohipesäksi. Lohipesäksi kehitetyssä versiossa molemmat nielut ovat symmetrisiä suppilonieluja ja etupesän silmäkoko on sama kuin varsinaisen kalapesän eli 35mm (kuva 4). Muutostyöt tehtiin elo-syyskuun aikana kalastajan itsensä toimesta (muutostyön jälkeen IJ-rysä 2). Pyydysten rakenne ja kokoonpano on esitelty taulukossa 1.

Taulukko 1. Käytössä olleiden pyydysten keskeiset tekniset mitat.

Luonnollisesti erikoisosaajien ja/tai erikoistuneiden kalastajien poisjäämisen myötä ei pyydyksiä päästy testaamaan sen koommin perinteisillä kuha-ahvenrysäalueilla kuin jo nyt tiedossa olevissa todennäköisimmissä siikavesissä. OS-rysä luovutettiin Olavi Sahstenin käytettäväksi hänen Pohjois-Airistolla sijaitseviin ”selkävesiin”, missä hänen mukaansa ajoittain verkoilla saatoi saada saaliiksi siikoja. IJ-rysän SAMPI-projekti päätti antaa Ismo Johanssonin käyttöön. Ismon kalavedet sijaitsevat pääosin Paraisten itäpuolelle Peimarin selän pohjoisosissa, joissa hän on pyytänyt koko ikänsä pääasiallisesti kuhaa verkoilla ja silakkaa rysillä. Ismon ajatuksena oli asentaa IJ-rysä perinteiseen silakkarysäpaikkaan, jossa hänen mukaansa silakkarysät ovat keväisin säännöllisesti pyytäneet runsaasti ahventa ja ajoittain kuhaakin. Lisäksi kyseisen paikan läheisyydessä olevalla syvänteen reunalla liikkuu syksyisin runsaasti kuhaa ja tämä alue onkin yksi hänen merkittävimpiä verkkopyyntipaikkoja. Molempien koejaksojen pyyntipaikat ja –ajat on koottu taulukkoon 2.

Taulukko 2. Kooste koepyydysten pyyntipaikoista ja pyyntiajoista.

PushUp-pesälle tavanomainen aivan pinnan tuntumaan virittäminen ei perinteisen tiedon mukaan tule todennäköisesti soveltumaan suomukaloille, jotka kalastajien mukaan ansaan joutuessaan mieluiten hakeutuvat pohjaa kohden (alaspäin) ulospääsyä etsiessään. Kalastajat esittivätkin todennäköiseksi optimaalliseksi ratkaisuksi rakennetta, jossa suuliinassa on ylöspäin viettävän pohjan sijasta alaspäin viettävä katto tai mielellään molemmat ja kalapesä ankkuroidaan väliveteen mahdollisimman syvälle. Tämä rakenne saattaisi toimiessaan mahdollistaa samalla välivesipyynnin syksyllä, jolloin kuha tai yleensä suomukalat oleskelevat kauempana rannasta, syvänteiden reunoilla. Syksyllä toisen jakson aikana Ismolla oli tarkoitus osittain testata tämän idean toteuttamiseksi vaadittavia teknisiä uudistuksia sekä sen vaikutusta pyyntitehoon. Suunnitelmana oli upottaa PushUp-pesä aluksi vain muutaman metrin syvyyteen (kuva 5). Poikkeuksellisista olosuhteista johtuen tästä jouduttiin kuitenkin luopumaan. Suurimman ongelman aiheuttivat valtaisat määrät meduusoja, jotka takertuivat kalapesän hapaisiin ja täyttivät sen niin, ettei pontoonien nostovoima aina riittänyt kalapesän kohottamiseen pintaan. Kalapesän syvemmälle upottamisen pelättiin entisestään pahentavan ongelmaa.

Tulokset
Pyyntijakso ja pyydyskohtaiset yksityiskohtaiset tulokset löytyvät raportin lopusta liitteestä 1. Taulukkoon 3 on koottu keskeiset saaliin kokonaismääriin liittyvät tulokset. OS-rysän kohdalta ensimmäisen koejakson tiedot puuttuvat kokonaan.

Taulukko 3. Kooste koekalastusten pyydys- ja jaksokohtaisista (J1=jakso 1 jne) kokonaissaaliista. Saaliit esitetty kiloina.

Jos pyydysten pyyntiteho toistaiseksi jäikin osittain kysymysmerkiksi niin vastaavasti sen käsittely, huolto ja virittely osoittautuivat ennakkotietoja vastaaviksi. Lukuunottamatta meduusojen aiheuttamaa ongelmaa oli koenta kätevää ja nopeaa. OS-rysällä yksi koenta, siis pesän nosto pintaan, sen tyhjennys ja lasku takaisin pyyntiin, kesti keskimäärin 17 minuutia. Vastaava aika IJ-rysällä oli 1. jaksolla noin 15 minuuttia ja 2. jaksolla meduusaongelmasta johtuen 20 minuuttia. Pyydykset likaantuivat nopeasti. Mikäli niiden pyytiteho on suuresti riippuvainen eritoten kalapesän hapaiden puhtaudesta tulee puhtaanapitoon kulumaan huomattavan paljon aikaa. Siika suosii tunnetusti ”valoisia kalapesiä”, joten ainakin sisäisellä saaristomerellä saattaa likaantumisesta muodostua ratkaiseva ongelma. OS-rysää ei pesty syksyn aikana kuin muutaman kerran joten lopussa se oli kohtuullisen likainen. Tämä voi osittain selittää siikasaaliin ehtymisen lokakuun loppupuolella (vrt. liitteen OS-rysä kuva kumulat.saaliskehitys).

Lukuunottamatta matkoihin kulunutta aikaa oli keskimääräinen pyydyskohtainen työaika (PTA) sisältäen kaiken muun työajan (lasku, nosto, viritys, huolto ja koenta) yhtä pyyntivuorokautta kohti OS-rysällä 7,2 min (=0,12 h), IS-rysä 1:llä 44 min (=0,73 h) ja IS-rysä 2:lla 25 min (=0,42 h). OS-rysän vaatima selvästi pienempi työpanos pyyntijakson aikana selittyy vähäisemmästä tarpeesta puuttua pyydyksen viritykseen yms toimivamman pyyntikonseptin johdosta.

Tulosten tarkastelu kalastajien kokemusten valossa
Kokonaisuutena vuosi 2004, varsinkin syksy, osoitti nyt ehkä ensi kertaa myös saariston kalastajille hyljevaikutusten todelliset mittasuhteet. Monien tähän asti hyljeongelmilta säästyneiden Turun edustan ja Åboland:in väli- ja sisäsaariston verkkokalastajien kalastuksesta ei tänä syksynä tullut mitään. Saaliit romahtivat täydellisesti hylkeiden puhdistaessa verkot viikko viikon perään. Kalastajat ovat panneet merkille, että runsaan hyljekannan kyörääminä pyyntikohteina olevat kalat pyrkivät pakenemaan kokonaan muille alueille. Kuhaa onkin tänä syksynä saatu verkoilla poikkeuksellisista paikoista kuten matalasta vedestä. Paikalleen ankkuroitujen pyydysten pyyntiteho riippuu paljolti miten tarkkaan kalastaja kykenee ennakoimaan pyytämiensä kalojen uintireitin. Vain 50 metrin heitto saattaa merkitä suurta lovea kukkarossa. Tämä pyyntitekninen tietämys on todennäköisesti useiden sukupolvien perua mutta nyt hylkeiden vaikutuksesta se todennäköisesti tulee radikaalisti muuttumaan. Mikäli kalat todella muuttavat uintireittejään hylkeiden vaikutuksesta tarkoittaa tämä samalla myös sitä, että tiedossa olevat pyyntiapajat eivät enää päde. Tuulien, virtausten tai muiden perinteisten luonnonilmiöiden vaikutukset kalastajat tietävät, joten he pystyvät ennakoimaan kalojen käyttäytymisessä tapahtuvat muutokset. Hylkeiden kaikkia vaikutuksia kalojen käyttäytymiseen ei luonnollisestikaan tunneta mutta yksi asia vaikuttaa jo nyt selvältä. Hylkeiden runsastuessa kalat kaikkoavat muualle. Joten kalojen puuttuessa, ei näin ollen hylkeenkestävätkään pyydykset riitä takaamaan riittäviä saaliita.

Vaikka syksyllä Pohjois-Airistolle sijoitetun PushUp-rysän siian ja taimenen yksikkösaaliit (kg/vrk) olivatkin vertailuryhmässään korkeimpia (taulukko 4) ei tämä tarkoita, että tulos olisi vielä hyvä tai edes välttävä. Johtuen siian ja taimenen alhaisista tuottajahinnoista sekä PushUp-rysän korkeasta hankintahinnasta (n. 12.500€) olisi nollatuloksenkin saavuttamiseksi (ei sisällä vielä palkkaa eikä tuotantokustannuksia) nyt todennettu saalis saatava yli nelinkertaisena (4,3) (esimerkki laskettu 5 vuoden laina-ajalla ja 4,5% vuosikorolla, investointituki 0%, siianhinta 3,5€/kg ja taimenen hinta 3,0€/kg). Taulukossa 4 OS-rysän suuhteessa parempi tulos johtuu pääasiallisesti siitä, ettei muita pyydyksiä sijoitettu nimeen omaan hyviä siikasaaliita ajatellen vaan rysien pyyntiominaisuuksia on testattu vaihtoehtoisilla tai kokonaan uusilla pyyntipaikoilla.

Taulukko 4. Pitkin Suomen rannikko sijoitettujen PushUp-rysien saalisvertailu (julkaisematon aineisto).

Kun PushUp-rysän kehitys siika- ja lohipyydykseksi on jo viimeistelyä vailla on sen soveltaminen suomukalapyyntiin vasta käynnistymässä. Ruotsissa Tukholman saaristossa on Fiskeriverketin tutkijaryhmä (Kustlaboratorie, Öregrund) testannut lajitteluritilöitä PushUp-rysissä alamittaisten siikojen osuuden vähentämiseksi saaliissa. Tulokset ovat kahden ensimmäisen tomintavuoden jälkeen lupaavia. Pikkusiikojen saalisosuudet ovat vähentyneet selvästi samalla kun vain harva myyntikelpoinen siika on pystynyt livahtamaan ulos alumiiniputkesta valmistetun kalterikon läpi. PusUp-kalapesän kehittäjä ja valmistaja Christer Lundin (Maskin och Marin AB, Harmånger, Ruotsi) testaa parhaillaan halkaisijaltaan huomattavasti pienempiä upotettavia pontoonikalapesiä ankeriasrysäkalastuksessa. Periaatteessa Christer Lundin seuraa ja mahdollisuuksien mukaan osallistuu myös meidän kehitystyöhömme PushUp-rysän soveltamiseksi ahvenen ja kuhan pyyntiin.

Koekalastuksemme vuonna 2004 todisti PushUp-toimintaperiaatteen sopivan myös meidän vesiimme ja kalastukseen. Itse asiassa pyydyksen käytön helppous sekä sen portaaton veteen upottamisominaisuus, mahdollistaisivat ehkä jo pitkään kalastajia askarruttaneen kuhan ja ahvenen loukkupyynnin syksyllä syvänteiden reunoilta. Kuha kuten ahvenkin liikkuu silloin parvina välivedessä ja pohjan tuntumassa eikä mielellään nouse pintaan tai edes pinnan läheisyyteen. Mikäli kalapesä olisi mahdollista ankkuroida esimerkiksi 7 metrin syvyyteen, saattaisi tämä luoda mahdollisuudet loukkupyyntiin jo 15 – 20 metriä syvässä vedessä. Kalapesän syvemmälle upottaminen tulee kuitenkin hankaloittamaan pintaannostoa koska pesän nostaminen 7:stä metristä pintaan vaatii jo pesän pituussuuntaisen ankkurointiköysien huomattavaa löysäämistä. Koska ilmatäytteiset ponttoonit sijaitsevat kalapesän alla, tulee kalapesä todennäköisesti ponttoonien nosteesta ankkuriköysien ollessa löysällä keikahtamaan ylösalaisin. Tarkoituksenamme oli tänä vuonna aloittaa vaadittavan lisätekniikan kehittäminen mutta poikkeuksellisen suuri ja pitkään jatkunut meduusojen esiintyminen esti aikeemme. Joskus meduusojen täyttämää kalapesää oli lähes mahdoton nostaa vaikka pesä oli ankkuroitu pintaan.

Toinen esille nousut rakenneongelma liittyy silmäkokoon, joka nyt testatussa kalapesässä on aivan liian suuri (35mm). Työryhmä ehdottaakin silmäkoon pienentämistä ja suosittelee suomukalarysissä perinteisesti hyviksi todettuja kokoja esim. 20mm kalapesään ja 35mm suuliinaan. Kuten OS-rysästä saadut kokemukset osoittivat saattaa aidassa ja potkuissa riittää suurempikin silmäkoko. Syksyllä testatun lohenpyyntiin tarkoitetun PushUp-rysän molemmat nielut olivat muodoltaan suomukalapyyntiin soveltumattomia. Työryhmä ehdottaakin kalapesään asennettavaksi suomukalarysissä normaalisti käytettyjä loivempia suppilonieluja (kuvat 6 ja 7).

Kuva 1. PushUp:in siian pyyntiin tarkoitetun kalapesän rakenne. Siikaversiossa ensimmäinen nielu on rakennettu yläviistoon ja alkuperäisestä lohiversiosta poiketen etupesän silmäharvuus on 50 mm. Siikapesässä kaksoisvaippa-rakenne on ainostaan varsinaisessa kalapesässä.

Kuva 2. Piirros PushUp:in mukana toimitetun suuliinan, potkujen ja aitaverkkon rakenteesta, mitoituksesta sekä pyyntiin virittämisestä. Huomaa potkut eivät ole perinteisesti teräväkärkisiä.

Kuva 3. Sovittimen (=adapterin) käyttö PushUp-pesän ja tähän suoraan sopimattomien suuliinojen yhdistämiseksi.

Kuva 4. PushUp-pesän alkuperäinen version lohen pyyntiin tarkoitetulla kalapesällä varustettuna. Siikapesästä poiketen lohipesässä on kauttaaltaan ”kaksoishavas”-rakenne, joista ulomman tarkoituksena on pitää hylkeet erossa varsinaisesta kalapesän havaksesta.

Kuva 5. Suunnitelma kalapesän upottamiseksi suomukalapyynnin tehostamiseksi. Tarkoituksena oli aloittaa kalapesän upottamisella yhteen metriin ja jatkaa kokemusten valossa asteettain syvemmälle.

Kuva 6. Ehdotus suomukalan pyyntiin tarkoitetun PushUp-pesän rakenteeksi. Pesän etuosaan on asennettu kaksi loivempaa (1. nielu n. 17º ja 2. nielu n. 12º) suppilonielua. Ensimmäinen nieluista on neljällä langalla viritettävä ”neliönielu”, toisen ollessa normaali ”lankanielu”. Nielut ovat peräisin oppaasta ”Saariston kalanpyydyksiä” (Kyllönen, sivut 25-27). Nielujen mitoittamisessa on määrävinä tekijöinä käytetty sisäänmenoaukon halkaisijaa ja nousukulmaa.

Kuva 7. Turun edustalle tyypillisissä ”kuharysän” potkuissa (Kyllönen, Saariston pyydyksiä) ovat siipien kärjet terävät. Tällaisissa jyrkissä taitoksissa havas jää aina löysälle seurauksena kalojen silmääntyminen mikä, nykypäivänä tarkoittaa todennäköisesti, hylkeen suuhun joutumista. Hylkeet ovat oppineet jopa hyödyntämään potkujen kärkiä ajamalla kalat niihin loukkuun. Nykyaikaisissa silmällä pyytämättömissä siika- ja lohiloukuissa potkut on muotoiltu niin, ettei teräviä mutkia synny lainkaan (vrt. kuva 2). Näin kaikki saaliiksi jäävät kalat löytyvät kalapesästä, mikä luonnollisesti yksinkertaistaa, helpottaa ja nopeuttaa koentatyötä sekä mikäli pesä on hylkeenkestävä estää se niiden joutumisen hylkeen raatelemiksi.