Taustaa (pdf)

Saaristomeren Ammattikalastajat ry (SAMPI II -projektin edellinen vaihe) oli tilannut pyydyksen käyttöönsä keväällä 2003. Pyydys tilattiin kalastaja ja pyydysrakentaja Seppo Lambergilta. Rysä suunniteltiin siten, että pyydyksen koentavaiheessa kalat lajittuisivat kolmeen kokoluokkaan (katso rakenne SAMPI -sivujen raportista ”Ahvenraportti, Taivassalo”).

Kalastaja Santtu Marjunen koekalasti pyydyksellä keväällä 2003. Tällöin rysä pyysi noin 1 500 kg silakkaa, 58 kg ahventa ja 45,5 kg kuhaa. Lajitteluritilät toimivat käytännössä, vaik-ka ahvensaalis oli pieni.

Tuloksia pohdittaessa todettiin, että pyydys oli todennäköisesti väärässä paikassa (ei perinteisessä ahvenrysäpaikassa), ja pyysi sen vuoksi pääasiassa silakkaa. Osasyyksi pääteltiin myös aidan ja potkujen liian pieni silmäharvuus. Todettiin kuitenkin, että jatkossa voisi harkita keväällä 2004 koepyyntiä ns. varsinaisessa ahvenrysäpaikassa. Samoin todettiin L-S Kalatalouskeskuksen raportissa, joka koski projektin toisen selektiivisen ahvenrysän tuloksia.

Kustavilaisen kalastaja Jari Niemisen pyyntipaikalta oli edellisinä vuosina saatu 4 400 – 4 500 kg ahvenia. Nieminen viritti koepyydyksen 28.4. Samana päivänä hän havaitsi, että pyydykseen oli mennyt runsaasti silakkaa ja norssia. Jo tässä vaiheessa Nieminen kertoi seuraavaa:

Sovittiin, että tilannetta seurataan pari päivää. Jos pyydys todellakin pyytää vain silakkaa ja norssia, se nostettaisiin pois. Tässä tapauksessa Nieminen ehtisi vielä virittää paikalle oman ahvenrysänsä ja saalistappio jäisi korkeintaan pariin tuhanteen kiloon.

Kahden päivän kuluttua Nieminen kertoi, että tilanne oli sama. Pyydys oli täynnä silakkaa ja norssia. Norssit pyydys oli lisäksi kalastanut silmään. Ahvenia oli muutamia kiloja. Koe päätettiin keskeyttää kaikkien edun vuoksi.

Nieminen nosti pyydyksen 2. toukokuuta. Saalis oli 400 kiloa silakkaa ja 100 kiloa norssia havaksen silmissä. Ahventa oli 30 kiloa.

Loppupäätelmät:

Jos jatkossa suunnitellaan uusia kokeita liittyen ahvenrysän selektiivisyyteen, voisi ajatella Niemisen oman idean kokeilemista; hän uittaa kalat pyydyksestä toiseen kalapesään, ja laittaa vasta sinne lajitteluritilät. Näin lajittelu tapahtuisi varsinaisen pyydystyksen jälkeen.

L-S Kalatalouskeskuksen rysän koekalastus Airistolla v. 2004

Pyydyksessä käytettiin 25 mm:n kalteria etupesässä ja 20 mm:n kalteria takapesässä. (katso rakenne SAMPI -sivujen raportista ”Ahvenraportti, Airisto”).

Kalastaja Olavi Sahlstén viritti rysän pyyntiin 20.5.

Pyyntipaikka: Merimasku, Lierannan ulkopuolella. Alueelta on saatu talvisin ja keväisin ahventa verkoilla.

Pyyntiin virittämisen jälkeen Sahlstén tarkkaili pyydystä ohi ajaessaan matkoillaan silakkarysille, ja havaitsi, että pyydykseen ei mennyt kalaa juuri ollenkaan.

Koska saalista ei ollut tullut, rysä koettiin vain kerran (11.6.). Saalisjakauma oli seuraava:

Rysää ei vähäisen saaliin vuoksi enää koettu, vaan se nostettiin lopulta pois viikolla 34, jolloin saaliina oli parikymmentä kiloa silakkaa sekä muutamia kappaleita ahvenia ja kuhia.

Kalansaalis oli huono. Ainakin ahvensaaliiseen saattoi vaikuttaa vesien lämpiäminen jo aikaisin keväällä; pyyntipaikalla veden lämpötila oli 22 astetta rysää viritettäessä. Vesien nopea lämpiäminen ja uudelleen jäähtyminen sekoitti koko kevätkalastuskauden ainakin Saaristomeren tällä alueella. -Kalastajan mukaan pyydyksen nielun malli ja korkeus eivät myöskään ole parhaat mahdolliset ajatellen nimen omaa ahvenen pyyntiä.

Lajitteluritilät toimivat kuitenkin hyvin. Etupesään jäivät ahvenet, joiden keskipaino oli noin 185 grammaa. 25 millin kaltereiden läpi takapesään uineet ahvenet olivat keskimäärin satagrammaisia. Alle sadan gramman ahvenet pääsivät vapauteen takapesän 20 millin kaltereista.

Silakat jäivät etupesään (kuten vuoden 2003 koekalastuksissakin), vaikka olisivat kaltereista hyvin mahtuneet. Tässä saattaisi olla todella kokeilemisen arvoinen lajitteluidea silakkarysiin niillä alueilla, joilla sivusaalista tulee paljon.